Kymmenykset

Uskova ihminen on kokonaan Jumalan, niin rahat, omaisuus, ruumis, sielu, henki ja ihan kaikki.

Kymmenykset kuuluvat jo yleiseen ilmoitukseen ja tietoisuus siitä on ammoisista ajoista lähtien esiintynyt monilla ei-kristillisten uskontojen kannattajillakin. Mutta tarkemmin Jumala on ilmoittanut siitä erityisessä ilmoituksessa Raamatussa.

"Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: "Missä asiassa me sinulta riistämme?" Kymmenyksissä ja antimissa. Te olette kirouksella kirotut, kun te, koko kansa, riistätte minulta. Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti."(Mal 3:8-10)

Vielä 70-luvulla uskovat maksoivat hyvin säntillisesti kymmenyksensä, mutta mitä pidemmälle lankeemus on edistynyt, sitä vähemmän kymmenyksiä maksetaan ja tällä hetkellä tilanne onkin se, että monissa helluntaiseurakunnissa on jouduttu syömään pääomia, koska rahaa toimintaan ei kymmenysten kautta enää tule. Sitten kun pääomat on syöty, niin toiminta hiipuu. Esimerkiksi kaksi tietämääni helluntaiseurakuntaa on yhdistynyt sen takia, että he eivät pysty enää pitämään muutoin toimintaa pystyssä. Tällä hetkellä useimpien helluntaiseurakuntien talouksista vastaa kokonaan aktiivisin 10 prosenttia jäsenistöstä. Tämä ei kuitenkaan pidemmän päälle riitä.

Seurakunnan on tarkoitus saarnata tästä kymmenysasiasta vain yleisesti, eli seurakunnan johtajat saarnaavat siitä vain saarnastuolista yleisesti ja sen jälkeen on ihmisen itsensä ja Jumalan välinen asia, että maksaako - mutta tekee syntiä, jos ei maksa. Johtajien ei siis pidä mennä kovistelemaan seurakuntalaisilta kymmenyksiä – vain tuo yleinen saarna.

Seurakunta, joka ei maksa kymmenyksiä saa huonon saarnaajan ja kohta sillä ei ole saarnaajaa ollenkaan.

Luopumus kristillisissäkin seurakunnissa etenee, niin luopiothan eivät tunnetusti halua maksaa kymmenyksiä. He eivät millään lailla halua olla erilaisia kuin maailma. Ja onhan se paatuneille pakanoille ja luopioille kauhistus, jos uskovat maksavat kymmenykset ja Jumalan sanan levittäminen menestyy noiden rahojen turvin.

Itse asiassa jokaisen ihmisen, olkootpa luopioita, uskovia, pakanoita tai nimikristittyjä, pitäisi maksaa kymmenykset Jumalan työhön.

Etelä-Koreassa, missä ihmiset maksavat säntillisesti kymmenyksiä ja maksavat kohtuullisen palkan johtajilleen, seurakunnilla menee erittäin hyvin, kun taas Intiassa, jossa maksetaan kitsaasti kymmenyksiä ja papeille huonoja palkkoja, niin Jumala ei siunaa semmoisia seurakuntia, vaan antaa heille kitsaita pappeja.

Ja pientä ovat nuo kymmenykset verrattuna siihen, miten uudestisyntyneet kristityt alkuseurakunnassa heti Jeesuksen ylösnousemisen jälkeisinä aikoina antoivat koko omaisuutensa seurakunnan käyttöön:

"Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen." (Apt 2:44-47)

Ne adventistit, jotka maksavat kymmenyksiä, tekevät yleisen ilmoituksen mukaan oikein, ja Jumala siunaa heitä siitä. Mutta Jumala ei siunaa heitä siitä, että he kohdentavat kymmenyksensä harhaopille. Kehotanpa tästä lähtien kohdentamaan rahat johonkin oikeaan kristilliseen työhön, niin Jumala siunaa teitä. Kymmenykset kuuluu antaa Jumalalle eikä Jumalan tahtoa vastustavalle ja ihmisiä pois uskosta eksyttävälle kirkolle tai seurakunnalle.

Niistä, jotka yrittävät luikerrella kymmenyksistä sen varjolla, että kyse on muka lakihenkisyydestä, niin katsotaanpas, mitä Jumala sanoo Aabrahamista; oliko lakihenkinen vai uskova:

"Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.” (Jaak 2:23), (2 Aik 20:7, Jes 41:8).

Ja mitä tuo Jumalan ystäväkseen kutsuma Aabraham tekikään Jumalaa uskoen:

"Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi." Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta." (1 Moos 14:20)

Noin teki tuo mies, Aabraham, jota Uudessa Testamentissakin mainitaan uskon isäksi ja kaikkia uskovia hänen lapsikseen:

"samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"? Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia." (Gal 3:6-7)

Laittomuus ja lakihenkisyys

Laittomuus ja lakihenkisyys eivät ole vastakohtia, vaan molemmat ovat syntiä, lihallisuutta. Niiden molempien vastakohta on hengellisyys.

Adventistit väittävät pitävänsä lain, mutta eiväthän he Raamatun käskyjä pidä arvossa, vaan Ellen Whiten demoninäyissään saamat käskyt heitä orjuuttavat. Noita käskyjä pitäessään he sitten syyttelevät kristittyjä laittomiksi.

Jumala edellyttää, että ihminen täyttää koko lain. Jos rikkoo yhdessä kohdassa, niin rikkoo koko lain. Näin ei-uskovan pitäisi täyttää koko laki. Jeesuskin vain tiukensi lakeja siitä, mitä ne olivat vanhan liiton aikaan olleet. Ennen ei saanut tehdä huorin, nyt ei saa enää edes katsoa himoiten.

Mutta sehän ei ole ihmiselle mahdollista. Niinpä on vain yksi, joka on täyttänyt koko lain ja hän on Jeesus. Joka tulee uskoon ja elää Jeesuksessa luopumatta Hänestä, elää vapaana.

Seremonialait, joihin sapattilakikin kuuluu, eivät kuulu enää uuden liiton uskovalle ollenkaan.

Uskoville laki on vain ohje, vain tienviitta, ystävä ja hyvinvoinniksi. Uskoville laki on ohjeena, jonka rikkomisesta tulee vain ajallinen rangaistus eli jotain vastoinkäymistä täällä maan päällä, jos he rikkovat sitä. Jos lain rikkominen tulee elämäntavaksi, niin sitten se vaikuttaa uskovillakin iankaikkisuuteen (luopumus) ja siitä seuraa iankaikkinen rangaistus helvetissä.

Otetaan esimerkki: jos uskova lukee Ellen Whiten Suurta Taistelua ja haksahtaa luulemaan, että siinä olevat asiat ovat Jumalan ilmoitusta, niin hänelle koituu siitä rauhattomuutta. Jos hän sitten ottaa selvää, missä kohdin teki vastoin Jumalan tahtoa ja muistaa, että Jumala käskee arvostella kaikki ja olla pelkäämättä vääriä profeettoja, hän arvostelee tuon kirjan Raamatulla ja tekee parannuksen.

Jos taas hän ei ota selvää eikä edes toisten uskovien varoituksista ota vaarin, kun he varoittavat väärästä profeetasta Ellenistä, niin silloin hän paatumistaan paatuu. Hän saattaa mennä jopa niin pitkälle, että suostuu adventistien 28 opinkohtaan ja menee adventistikasteelle. Tuolloin Pyhän Hengen tila on tuossa uppiniskaisessa uskovassa käynyt niin ahtaaksi, että Hän poistuu. Tällöin ex-uskova on taas lain alla ja koko laki painaa häntä ja kas oikein sopivasti hän onkin nyt jäsen seurakunnassa, joka mättää hänelle lakia lain perään täytettäviksi, on Ellensapattia, on ruokasääntöä jne.

Uskomaton ihminen on vain syntinen, uskova taas on samaan aikaan sekä syntinen että vanhurskas. Ihmisen liha (vanha Aatami) ei tule puhtaaksi. On vain kysymys siitä, minkä hän antaa itseään hallita, lihan vai hengen.

Jos uskova lankeaa johonkin Raamatussa mainittuun syntiin, alkaa hänen hengellinen näkemyksensä oikeasta ja väärästä hämärtyä. Jos hän vaikka varastaa työpaikaltaan jotakin, niin hän joko selittelee teon itselleen oikeaksi (olen niin köyhä ja firma rikas tms.) tai sitten hän tunnustaa sen synniksi, vie Jeesuksen päälle ristille ja tulee vapaaksi syyllisyydestä.

Syntiensä selittelijä ottaa vastustavan aseman Jumalaa kohtaan. Näin hänelle ilmaantuu vähä vähältä lisää seliteltäviä syntejä ja uskonelämä ei enää toimikaan. Mikään ei ole enää selvää. Ja alamäki on alkanut.

Pysyäkseen terveenä hengellisesti uskova tiedostaa koko ajan olevansa syntinen ja vanhurskas. Vaikka taipumus synteihin säilyy, hän tiedostaa sen ja perkaa pois syntejä koko elämänsä ajan.

Silti uskovalle tulee syntisyydestään johtuen takaiskuja, vaikka hän olisi kuinka valppaana. Jumala opettaa uskovaa näiden kautta panemaan taas jotain ylpeyden osaa pois, jotta kasvu voisi jatkua. (takaiskuidea ei sovi siihen, joka tahallaan tekee syntiä)

Ps. adventistien sapatista voit lukea http://uskonasioita.blogspot.com/2008/11/adventistien-sapatti-ei-ole.html

Adventismin epäraamatullisuuksia

Tässä joitakin adventistien ja väärän profeettansa Ellen Whiten opetuksia, joita Raamatusta ei löydy:

- lopunaikana tulee Elia, joka on Ellen White/adventistit
- 22.10.1844
- tutkiva tuomio
- sovitus jatkuu taivaassa
- Jeesus on ylienkeli Miikael
- oli odotettavissa uusi ilmoitusprofeetta kaanonin sulkemisen jälkeen
- Raamattuun saa lisätä, poistaa, muutella
- Ellen White profeetta, enemmän kuin profeetta, profetian henki, Jumalan sanansaattaja
- Raamatun kirjoituksissa on yhtälailla virheitä kuin Ellen Whiten kirjoituksissa
- nainen voi olla seurakunnassa profeetan virassa
- nainen voi olla seurakunnassa pastorin virassa
- ihmisten synnit laitetaan lopulta saatanan kärsittäviksi
- helvetti poistettu ja maa vain palaa lopussa polttaen nopeasti uskomattomat ihmiset ja saatanan olemattomiin ja tätä kutsutaan helvetiksi
- tuonela poistettu
- sielu ja ruumis yksi, jos toinen kuolee, kuolee toinenkin
- ihmisten uudelleenluominen tempaukseen/tuomiolle
- taivaassa maallisen temppelin kopio
- ihmiset taivaassa lentävät siivillä
- materiaalinen uusi Jerusalem
- ihmisten synnit on viety taivaaseen ja Jeesuksen pitää niitä siellä puhdistaa
- Jeesuksen maanpäällinen tuhatvuotinen hallintokausi poistettu
- saatana hallitsee maata tuhatvuotisena kautena
- adventistit tuomitsevat taivaassa tuhat vuotta muita ihmisiä
- muut ihmiset joutuvat polvistumaan adventistien edessä
- adventistit tutkivat ja nauravat ihmisten synneille tuhatvuotiskautena
- korvausteologia: adventistit israelin kansa ja heille israelin kansan lupaukset
- suljetun oven oppi
- raamatullinen profeetan merkki on se, että hän korottaa Jeesusta
- sapattikäsky loistaa taivaassa
- sapatti lopunajan taivaaseenpääsysinetti
- sunnuntai lopunajan pedonmerkki
- Jerusalemia ei koskaan rakenneta (rakennettiin jo)
- profeetta voi varastaa sanansa muilta profeetoilta/kirjoittajilta
- teen ja kahvin juominen on syntiä
- rukoukset eivät pääse taivaaseen, jos ruokapöydällä on voita, kananmunia tai lihaa
- lopunajan merkit toteutuivat 1700-1800-lukujen vaihteessa
- adventisti lopunajan jäännöskirkko – muut kirkot ja seurakunnat babylon
- kasteelle mennessä on sitouduttava Ellen Whiteen ja adventistien erikoisoppeihin
- adventisti voi tulla niin täydelliseksi, että pystyy lopunajan vainoissa seisomaan Jumalan polttavan katseen edessä ilman välittäjää
- uskova ei saa sanoa olevansa pelastunut niin kauan kuin tutkiva tuomio on käynnissä
- adventtitotuus