Kymmenykset

Uskova ihminen on kokonaan Jumalan, niin rahat, omaisuus, ruumis, sielu, henki ja ihan kaikki.

Kymmenykset kuuluvat jo yleiseen ilmoitukseen ja tietoisuus siitä on ammoisista ajoista lähtien esiintynyt monilla ei-kristillisten uskontojen kannattajillakin. Mutta tarkemmin Jumala on ilmoittanut siitä erityisessä ilmoituksessa Raamatussa.

"Riistääkö ihminen Jumalalta? Te kuitenkin riistätte minulta. Mutta te sanotte: "Missä asiassa me sinulta riistämme?" Kymmenyksissä ja antimissa. Te olette kirouksella kirotut, kun te, koko kansa, riistätte minulta. Tuokaa täydet kymmenykset varastohuoneeseen, että minun huoneessani olisi ravintoa, ja siten koetelkaa minua, sanoo Herra Sebaot: totisesti minä avaan teille taivaan akkunat ja vuodatan teille siunausta ylenpalttisesti."(Mal 3:8-10)

Vielä 70-luvulla uskovat maksoivat hyvin säntillisesti kymmenyksensä, mutta mitä pidemmälle lankeemus on edistynyt, sitä vähemmän kymmenyksiä maksetaan ja tällä hetkellä tilanne onkin se, että monissa helluntaiseurakunnissa on jouduttu syömään pääomia, koska rahaa toimintaan ei kymmenysten kautta enää tule. Sitten kun pääomat on syöty, niin toiminta hiipuu. Esimerkiksi kaksi tietämääni helluntaiseurakuntaa on yhdistynyt sen takia, että he eivät pysty enää pitämään muutoin toimintaa pystyssä. Tällä hetkellä useimpien helluntaiseurakuntien talouksista vastaa kokonaan aktiivisin 10 prosenttia jäsenistöstä. Tämä ei kuitenkaan pidemmän päälle riitä.

Seurakunnan on tarkoitus saarnata tästä kymmenysasiasta vain yleisesti, eli seurakunnan johtajat saarnaavat siitä vain saarnastuolista yleisesti ja sen jälkeen on ihmisen itsensä ja Jumalan välinen asia, että maksaako - mutta tekee syntiä, jos ei maksa. Johtajien ei siis pidä mennä kovistelemaan seurakuntalaisilta kymmenyksiä – vain tuo yleinen saarna.

Seurakunta, joka ei maksa kymmenyksiä saa huonon saarnaajan ja kohta sillä ei ole saarnaajaa ollenkaan.

Luopumus kristillisissäkin seurakunnissa etenee, niin luopiothan eivät tunnetusti halua maksaa kymmenyksiä. He eivät millään lailla halua olla erilaisia kuin maailma. Ja onhan se paatuneille pakanoille ja luopioille kauhistus, jos uskovat maksavat kymmenykset ja Jumalan sanan levittäminen menestyy noiden rahojen turvin.

Itse asiassa jokaisen ihmisen, olkootpa luopioita, uskovia, pakanoita tai nimikristittyjä, pitäisi maksaa kymmenykset Jumalan työhön.

Etelä-Koreassa, missä ihmiset maksavat säntillisesti kymmenyksiä ja maksavat kohtuullisen palkan johtajilleen, seurakunnilla menee erittäin hyvin, kun taas Intiassa, jossa maksetaan kitsaasti kymmenyksiä ja papeille huonoja palkkoja, niin Jumala ei siunaa semmoisia seurakuntia, vaan antaa heille kitsaita pappeja.

Ja pientä ovat nuo kymmenykset verrattuna siihen, miten uudestisyntyneet kristityt alkuseurakunnassa heti Jeesuksen ylösnousemisen jälkeisinä aikoina antoivat koko omaisuutensa seurakunnan käyttöön:

"Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen." (Apt 2:44-47)

Ne adventistit, jotka maksavat kymmenyksiä, tekevät yleisen ilmoituksen mukaan oikein, ja Jumala siunaa heitä siitä. Mutta Jumala ei siunaa heitä siitä, että he kohdentavat kymmenyksensä harhaopille. Kehotanpa tästä lähtien kohdentamaan rahat johonkin oikeaan kristilliseen työhön, niin Jumala siunaa teitä. Kymmenykset kuuluu antaa Jumalalle eikä Jumalan tahtoa vastustavalle ja ihmisiä pois uskosta eksyttävälle kirkolle tai seurakunnalle.

Niistä, jotka yrittävät luikerrella kymmenyksistä sen varjolla, että kyse on muka lakihenkisyydestä, niin katsotaanpas, mitä Jumala sanoo Aabrahamista; oliko lakihenkinen vai uskova:

"Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi", ja häntä sanottiin Jumalan ystäväksi.” (Jaak 2:23), (2 Aik 20:7, Jes 41:8).

Ja mitä tuo Jumalan ystäväkseen kutsuma Aabraham tekikään Jumalaa uskoen:

"Ja kiitetty olkoon Jumala, Korkein, joka antoi vihollisesi sinun käsiisi." Ja Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta." (1 Moos 14:20)

Noin teki tuo mies, Aabraham, jota Uudessa Testamentissakin mainitaan uskon isäksi ja kaikkia uskovia hänen lapsikseen:

"samalla tavalla kuin "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi"? Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia." (Gal 3:6-7)