Suljetun oven oppi à la Ellen White

Adventistien väärän profeetan Ellen Whiten mies James White julkaisi kirjassaan A Word to the ”Little Flock” 1847 Ellenin ensimmäisen näyn, jonka hän näki joulukuussa 1844, siis vähän lokakuussa, 22.10.1844, tapahtuneen pettymyksen jälkeen.

James kirjoittaa, että näky julkaistiin Day-Star lehdessä jo toista vuotta aikaisemmin (24.1.1846 numerossa). Näkyä on kirjoitettu Jamesin kirjaan neljän sivun verran, mutta kuitenkin se katkeaa kesken kolmeen pisteeseen, jonka jälkeen on vielä pätkä Ellenin paluusta maan päälle.

"Rukoillessani perhealttarilla Pyhä Henki tuli päälleni ja näytin nousevan korkeammalle ja korkeammalle, kauas pimeän maailman yläpuolelle. Käännyin katsomaan adventisteja maailmassa, mutta en löytänyt heitä - kun ääni sanoi minulle, ´Katso uudelleen ja katso vähän ylemmäs´. Silloin nostin silmäni ja näin suoran ja kapean polun, heitettynä korkealle maailman yläpuolelle. Tällä polulla adventistit matkasivat Kaupunkiin, joka oli polun loppupäässä. Heillä oli kirkas valo takanaan polun alkupäässä valaisemassa, enkeli kertoi valon olevan Keskiyön Huuto. Tämä valo valaisi koko polun ja antoi valoaan heidän jaloilleen niin, etteivät he kompastuisi. Ja jos he pitivät silmänsä Jeesuksessa, joka oli juuri heidän edellään, johtaen heitä Kaupunkiin, he olivat turvassa. Mutta pian jotkut väsyivät ja sanoivat, että Kaupunki on hyvin kaukana ja he olivat odottaneet pääsevänsä sinne aikaisemmin. Silloin Jeesus rohkaisi heitä nostaen loistavan oikean käsivartensa ja hänen käsivarrestaan tuli loistava valo, joka aaltoili adventistijoukon yllä ja he huusivat hallelujaa! Toiset harkitsemattomasti kielsivät valon takanaan ja sanoivat, että se ei ollut Jumala, joka oli johtanut heidät niin pitkälle. Valo heidän takanaan jätti heidän jalkansa täydelliseen pimeyteen ja he kompastuivat ja heidän silmänsä erkanivat maalista ja menettivät Jeesuksen näköpiiristään, ja he putosivat polulta alas pimeään ja pahaan maailmaan. Oli aivan yhtä mahdotonta heille päästä takaisin polulle ja mennä Kaupunkiin kuin koko pahalle maailmalle, jonka Jumala oli hylännyt." (s. 14)

Niinpä laskelma 22.10.1844 todettiin oikeaksi ja tapahtumia muutettiin Ellenin näkyjen mukaan. Tämä näyn "valo" eli "keskiyön huuto" eli "1844 viesti" johti ja johtaa adventisteja. Sen voimassa kuljetaan polkua. Niiden, jotka eivät usko Ellenin oppeihin, ei ole mahdollista päästä taivaaseen, koska ovat pimeässä. Heiltä ovi on suljettu. Tässä on kauhea eksytys, pelotellaan ihmiset uskomaan väärään 1844 vuosilukuun, väärään pyhäkköoppiin ja väärään tutkivan tuomion oppiin. Nämä ovat joka ikinen epäraamatullisia oppeja. Ellen selvästi näki ja opetti muille, että maailman muilla ihmisillä ei ollut mitään toivoa pelastumisesta ja ne milleristitkin, jotka hylkäsivät Ellenin näyt ja opit putosivat polulta. Vain Ellen joukkoineen oli matkalla taivaaseen, ei kukaan muu.

Mutta Ellen kertoo myös Isän seikkailut: "Minä näin valtaistuimen ja sillä istui isä ja Poika... Minä näin Isän nousevan valtaistuimelta ja menevän tulisilla vaunuilla kaikkein pyhimpään verhon sisäpuolelle ja istuvan alas."

Sitten Jeesus nousi ja adventistit nousivat ja Jeesus "johti heidät ulos vähän matkaa". Jeesus sanoi: "odottakaa tässä, minä menen Isäni luo vastaanottamaan valtakunnan; pitäkää vaatteenne tahrattomina, ja hetken kuluttua minä palaan häistä ja vastaanotan teidät itselleni. Sitten pilvinen vaunu, jonka pyörät olivat kuin liekehtivä tuli, enkelien ympäröimänä, tuli siihen missä Jeesus oli. Hän astui vaunuihin ja kannettiin pyhimpään, missä Isä istui." (White Ellen. EARLY WRITINGS. http://www.ellenwhite.org osa Experience & Views)

Jeesus ja Jumala siis harhailivat ympäri huoneita, vaikka Raamattu sanoo, että he istuvat valtaistuimella. Muutenkin kuvauksesta tulee mieleen enemmän Aku Ankan seikkailut kuin Raamatulliset tapahtumat.

Ellenin mies James White kirjoittaa Ellenin esitelleen ensimmäisen näkynsä joulukuussa 1844, tällöin 60 milleriläistä tunnusti epäuskonsa ja he uskoivat siitä lähtien keskiyön huutoon ja suljettuun oveen (White James. A WORD TO THE "LITTLE FLOCK", s. 22) Adventistien johtavat hahmot, Ellen White (os Harmon), miehensä James White, Holt, Arnold, Bates ja muut, kirjoittivat 1844 lähtien suljetusta ovesta ja niinpä heitä alettiinkin kutsua nimellä Oven sulkijat. (Canright D.M. 1919. LIFE OF MRS. E.G. WHITE - HER CLAIMS REFUTED luku 7)

Ellen näki näkyjä ja opetti, että taivaan ovi oli suljettu (= Suljetun oven oppi). Se oli suljettu kaikilta ihmisiltä, olivatpa uskovia tai ei-uskovia, ja vain 22.10.1844 Millerin joukossa olleilla oli mahdollisuus vielä pelastua. Ja heistäkin vain niillä, jotka suostuivat uskomaan tuohon vuosilukuun sekä ottamaan vastaan Ellenin kautta tulleen uuden ilmoituksen. Niinpä Ellen ja muut uranuurtajat tekivät käännytystyötä ainoastaan noiden pettymyksessä mukana olleiden keskuudessa. Heitä käännytettiin Ellenin suljetun oven oppiin ja muihin erikoisoppeihin.

Adventistien mukaan ovi ensimmäisen ja toisen pyhäkön välillä sulkeutui, kun Jeesus 22.10.1844 meni pyhästä kaikkein pyhimpään taivaan temppelissä. Jeesus sulki oven perässään. (Canright D.M. 1919. LIFE OF MRS. E.G. WHITE - HER CLAIMS REFUTED luku 6 ja 7)

Raamatussa ei tällaisesta 1844 sulkeutuneesta ovesta puhuta, vaan pääsy taivaaseen on ollut avoin kaikille Jeesukseen uskoville keskeytymättä jo noin kaksituhatta vuotta. Kun Jeesus kuoli ristillä Jerusalemin temppelin esirippu Pyhän ja Kaikkein pyhimmän välillä repesi. Samalla kun Jeesus kuoli Hänen lihansa ”repesi”: "Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta.." (Heb 10:19-20) Tämä repeäminen oli merkki siitä, että vanha liitto loppui ja Jeesus meni esiripun taakse Kaikkein Pyhimpään. Jeesus on ovi taivaaseen: "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen" (Joh 10:9). Ovi valtaistuimelle on ollut ristiltä lähtien auki ja ainoa ovi, joka voi olla kiinni, on ihmisen oma sydämen ovi.

Ellen itse kirjoittaa 1846 helmikuussa 1845 tapahtuneesta näystään: "Kun olin Exeterissä, Mainessa, kokouksessa Israel Dammonin, Jamesin ja monen muun kanssa, monet heistä eivät uskoneet suljettuun oveen. Minä kärsin paljon kokouksen alussa. Epäusko näytti olevan joka puolella. Siellä oli sisar, jota kutsuttiin hyvin hengelliseksi. Hän oli matkustanut paljon ja ollut vahva saarnaaja suurimman osan kahdenkymmenen vuoden ajasta. Hän oli todella ollut oikea Israelin äiti. Mutta oli syntynyt erimielisyyttä suljetusta ovesta. Hän oli hyvin myötätuntoinen eikä voinut uskoa, että ovi oli kiinni (Minä en ollut tiennyt heidän erimielisyyksistään). Sisar Durben nousi puhumaan. Minä olin hyvin, hyvin surullinen. Pitkään sieluni näytti olevan suuressa hädässä ja kun hän puhui, minä putosin tuolilta lattialle. Silloin sain näyn, että Jeesus nousi välittäjän valtaistuimeltaan ja meni Pyhimpään Sulhasena ottamaan vastaan valtakuntansa. He olivat syvästi kiinnostuneet näystä. He kaikki sanoivat, että se oli heille täysin uutta. Herra teki töitä mahtavalla voimalla asettaessaan totuuden heidän sydämiinsä. Sisar Durben tiesi, mikä Herran voima oli, sillä hän oli tuntenut sen monet kerrat; ja pian sen jälkeen, kun minä olin pudonnut, hänet kaadettiin ja hän kaatui lattialle ja anoi itkien armoa Jumalalta. Kun tulin näystäni ulos, korviani tervehti sisar Durbenin laulu ja kovaääninen huuto. Useimmat heistä hyväksyivät näyn ja asettuivat kannattamaan suljettua ovea." Samassa kirjoituksessa Ellen kertoo, kuinka hän näkyineen käännytti epäilijöitä suljettuun oveen muuallakin. Exeterin tapahtumat Ellen kirjoitti alun perin kirjeenä 13.7.1847 Joseph Batesille. (Anderson Dirk 1999. WHITE OUT, s. 26-28. Ottanut lainauksen Manuscript Releases vol 5)

Ellen kirjoitti ”Minä näin, että mystiset merkit ja ihmeet ja väärät parannukset lisääntyisivät ja leviäisivät. Parannukset, jotka minulle näytettiin eivät olleet parannuksia virheestä totuuteen, vaan pahasta huonompaan, sillä ne, jotka todistavat muutosta sydämessään olivat vain kietoutuneet uskonnolliseen asuun, joka peitti syntisen sydämen pahuuden. Jotkut näyttivät todella kääntyneiltä, pettääkseen Jumalan kansaa; mutta jos heidän sydämensä nähtäisiin, ne olisivat yhtä mustat kuin aina. Saattava enkelini pyysi minua etsimään hengen tuskaa syntisten puolesta, kuten oli ennen. Minä katsoin, mutta en pystynyt näkemään sitä, sillä heidän pelastuksensa aika on ohi." (Martin Mark J. SEVENTH-DAY ADVENTISM AND THE WRITINGS OF ELLEN G. WHITE., luku 5; ottanut lainauksen Present Truth, s. 21-22, elokuu 1849)

Siis Ellen itse sanoi, että muut vain näyttivät kääntyneiltä, mutta eivät olleet, koska heidän pelastuksensa aika oli ohi!

John Megquier Mainesta kertoo "Me tunnemme hyvin näkijä Ellen G. Whiten opetukset, hänen ollessaan Mainen valtiossa. Lähes ensimmäiset näyt hän näki minun talossani Polandissa. Hän sanoi, että Jumala oli kertonut hänelle näyssä, että armon ovi oli suljettu eikä maailmalla enää ollut mahdollisuutta ja hän (Ellen) kertoisi, jos jollakulla on tahroja vaatteissaan; ja nuo tahrat olivat tulleet hänen näkyjensä kyseenalaistamisesta, olivatko ne Jumalasta vai eivät. Sitten Jumala näyttäisi hänelle näyn kautta, kuka oli kadotettu ja kuka pelastunut valtion eri osissa, sen mukaisesti miten he ottivat vastaan tai vastustivat hänen näkyjään." (Anderson Dirk 1999. WHITE OUT, s. 29. Ottanut lainauksen The Early Years, Vol 1)

"Valtaistuimen edessä näin Adventtikansan, kirkon ja maailman. Näin kaksi seuruetta, yhden kumartuneena valtaistuimen edessä, syvästi kiinnostuneena, kun taas toinen seisoi kiinnostumatta, ja välinpitämättömänä... Sitten Jeesus nousi ylös valtaistuimelta ja suurin osa kumartuneista nousi hänen kanssaan. En nähnyt yhtäkään valon sädettä lähtevän Jeesuksesta välinpitämättömiin joukkoihin sen jälkeen, kun hän nousi ja he jäivät täydelliseen pimeyteen... Sitten käännyin katsomaan joukkoa, joka yhä oli kumartuneena valtaistuimen edessä ja he eivät tienneet, että Jeesus oli lähtenyt siltä. Saatana ilmestyi valtaistuimelle yrittäen jatkaa Jumalan työtä. Minä näin heidän katsovan ylös valtaistuimeen ja rukoilevan, ´Isä, anna meille Henkesi´, silloin Saatana puhalsi heidän päälleen epäpyhän vaikutuksen; siinä oli valoa ja paljon voimaa, mutta ei suloista rakkautta, iloa eikä rauhaa. Saatanan tavoite oli pitää heidät petettyinä ja houkutella takaisin ja pettää Jumalan lapset” (White Ellen. EARLY WRITINGS osa Experience & Views)

Tämän mukaanhan Ellen itse oli rukoillut saatanaa yli kuukauden pettymyksen ja ensimmäisen näkynsä välillä. (White Ellen. EARLY WRITINGS osa Spiritual Gifts)

”..heillä ei ole tietoa tiestä kaikkein pyhimpään ja he eivät voi hyötyä Jeesuksen esirukouksista siellä. Samoin kuin juutalaiset, jotka uhrasivat hyödyttömiä uhreja, he uhraavat hyödyttömiä rukouksiaan huoneeseen, josta Jeesus on lähtenyt ja Saatana, tyytyväisenä harhauttamisesta, teeskentelee uskonnollista hahmoa ja johtaa näiden tunnustavien kristittyjen mielet itseensä, toimien voimallaan, merkeillään ja valheellisilla ihmeillään, sulkeakseen heidät ansaan” (White Ellen. EARLY WRITINGS osa Spiritual Gifts)

Ja mitäs kivaa Ellenillä on kerrottavaa vielä: ” ”Sitten minä näin Laodikealaiset (ensimmäisen päivän adventistit)… Uskaltavatko he myöntää, että ovi on suljettu? On synti Pyhää Henkeä vastaan katsoa Saatanan ansioksi se mikä kuuluu Jumalalle tai minkä Pyhä Henki on tehnyt. He sanoivat suljetun oven olevan paholaisesta ja tunnustavat näin omaa elämäänsä vastaan. He tulevat kuolemalla kuolemaan” (Shut Door Chronology, ottanut lainauksen Ms 11, 1850, pp. 3,4)

Ellen piti vielä vuonna 1850 kiinni shut doorista/suljetusta ovesta. Hän kirjoitti: ”Tämän päivän innostus ja väärät uudistukset eivät liikuta meitä, sillä me tiedämme, että talon Mestari nousi ylös 1844 ja sulki taivaallisen tabernaakkelin ensimmäisen asunnon oven; ja nyt me tietysti odotamme, että he menevät joukkoineen etsimään Herraa; mutta he eivät löydä häntä, hän on vetäytynyt heistä. Herra on näyttänyt minulle, että se voima, joka on heidän kanssaan, on pelkkää ihmisten vaikutusta eikä Jumalan voimaa." (Canright D.M. 1919. LIFE OF MRS. E.G. WHITE - HER CLAIMS REFUTED luku 7 – Ellenin kirjoitus Present Truth- lehdessä maaliskuun 1850 numerossa)

Ja vielä Ellen näki Camdenissa, New Yorkissa, 29.6.1851 näyn: "Sitten minä näin, että Jeesus rukoili vihollistensa puolesta; mutta se ei saa olla meille aiheena rukoukseen pahan maailman puolesta, jonka Jumala on hylännyt. Kun hän rukoili vihollistensa puolesta, heillä oli toivoa ja he voivat hyötyä hänen rukouksistaan ja myös pelastua hänen ollessaan välittäjänä koko maailmalle ulommassa asunnossa; mutta nyt hänen henkensä ja sympatiansa ovat vetäytyneet maailmasta; ja meidän sympatiamme täytyy olla Jeesuksen kanssa ja vetäytyneenä jumalattomista... Minä näin, että pahat eivät voi nyt hyötyä meidän rukouksistamme”(Canright D.M. 1919. LIFE OF MRS. E.G. WHITE - HER CLAIMS REFUTED luku 7)

Lopulta suljetun oven oppi oli käynyt hyvin epäsuosituksi ja monet adventistit tajusivat sen virheeksi ja luopuivat siitä. Vielä 1850 Whitet paukuttivat tätä oppia täysillä Jumalan viestinä. Lisäksi he olivat ennustaneet Jeesuksen tulevan takaisin vuonna 1851 ja heillä oli oltava 144000 seuraajaa sitä ennen ja heitä oli vasta muutamia satoja. Oliko ovi liian tiukasti kiinni? Itse asiassa vuonna 1848 sapatin pitäjiä oli alle 200. Vain alle kaksisataa! Siis enemmän kuin 143.800 puuttui.

Ellen Whiten mainetta suurena profeettana ja kirjailijana on romantisoitu ja paisuteltu adventistien keskuudessa, mutta tosiasia on, että aikanaan häntä pidettiin kansan keskuudessa omituisena fanaatikkona, jota piti varoa. Papit ja uskovat ihmiset sanoivat suoraan, ettei hän saanut näkyjään Jumalalta. Hänen oma minimaalinen joukkonsakin epäili hänen profeetallisia kykyjään. Jopa hänen miehensä James tiesi, etteivät näyt tulleet Jumalalta eikä hän suostunut Ellenin Jumalan nimissä antamiin määräyksiin omalla kohdallaan. James kyllä vakuutti muille ihmisille Ellenin näkyjen olevan Jumalalta, jotta sai vietyä omia suunnitelmiaan eteenpäin. James myös ohjaili Elleniä saamaan sopivia näkyjä. Suuri kirjailijahan Ellen ei ollut, vaan varasti muitten kirjoista tekstit ja käytti kirjoittajia apunaan.

Ellen ja joukkionsahan yritti hävittää kaikki suljetun oven kirjoituksensa, kun vuosi 1851 tuli ja meni eikä Jeesus tullutkaan – ja suljetun oven oppi näin ollen ollutkaan oikea. Ellen ja miehensä myös muuttivat toiselle paikkakunnalle saarnaamaan sapattia ja vaikenivat suljetusta ovesta. Mutta ainahan niitä vanhoja kirjoituksia jonkun hyllyistä löytyi ja suljettu ovi paljastui, jolloin piilottelun ja selittelyn kierre kiihtyi ja tuota kierrettähän adventistit ovat yhä jatkamassa. Ensin "Ellen ei sanonut", sitten "no sanoi, mutta ei tarkoittanut" jne. jne.

Ellen White ei katunut valheprofetioitansa, eikä tunnustanut saaneensa näkyjään demonilta eikä pyytänyt pettämiltään ihmisiltä anteeksi, vaan valehteli törkeästi:

"Uskoin veljieni ja sisarieni kanssa vuoden 1844 jälkeen, että syntisiä ei enää kääntyisi. Mutta minä en koskaan saanut näkyä, että syntisiä ei enää kääntyisi. Ja minä olen esteetön ja vapaa tuomaan julki, että kukaan ei koskaan ole kuullut minun sanovan tai lukenut minun kynästäni tiedotusta, joka oikeuttaa heidät syytöksiin, joita he ovat tehneet minua vastaan tässä asiassa.” (Martin Mark J. SEVENTH-DAY ADVENTISM AND THE WRITINGS OF ELLEN G. WHITE.) Tämä on suoraa valehtelua, koska Ellen sekä näki (vai valehteliko nähneensä) näkyjä suljetusta ovesta että saarnasi siitä seitsemän vuotta.

Elleniä vastaan puhuu Raamattu: "Mitä he ovat nähneet, on petosta, ja heidän ennustelunsa on valhetta, kun he sanovat: ´Näin sanoo herra´, vaikka Herra ei ole heitä lähettänyt, ja he muka odottavat, että hän toteuttaisi heidän sanansa. Ettekö ole petollisia näkyjä nähneet ja valhe-ennusteluja puhuneet, kun olette sanoneet: näin sanoo Herra´, vaikka minä en ole puhunut? Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska te olette puhuneet petosta ja nähneet valhenäkyjä, niin sentähden, katso, minä käyn teidän kimppuunne, sanoo Herra, Herra. Minun käteni on profeettoja vastaan, jotka petosnäkyjä näkevät ja valhetta ennustelevat. Ei pidä heidän oleman minun kansani yhteydessä, ei heitä kirjoiteta Israelin heimon kirjaan, eivätkä he tule Israelin maahan; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra." (Hes 13:6-9)

Tietenkään Jumala ei toiminut Ellenin valhe-ennustusten mukaan suljetun oven suhteen, vuoden 1851 suhteen eikä tule toimimaan koskaan myöhemminkään hänen ennustustensa mukaan sapatin, sunnuntain, iankaikkisen helvetin poiston, syntien saatanan päälle kärsittäväksi laittamisen eikä muun suhteen. Kaikki ovat petosnäkyjä ja valhetta.

Ellen Whiten sukulaiset ja perinnön haltijat keksivät kokopäivätyökseen White Estatessa eli säätiössä, joka säilyttää Ellenin kirjoituksia, profeettansa puolustamiseksi. Heidän leipänsähän on siitä kiinni, että Ellen saataisiin näytettyä puhtaana profeettana, jotta ihmiset ostaisivat Ellenin kirjoja ja hänen kirjoituksistaan yhä uudelleen ja uudelleen muokattuja uusia kirjoja. Näin raha ei lakkaa virtaamasta heidän kassaansa. Kaikkien pitää pelätä tuota väärää profeettaa ja olla tietoisia hänen kirjoituksistaan.

Toista sataa vuotta adventtikirkko pystyi piilottelemaan jäseniltään, että alkuvuosikymmenenä heidän uranuurtajansa olivat uskoneet, että muilta kuin heiltä ovi taivaaseen oli suljettu. Vielä tiukemmin he piilottivat sen tosiasian, että Ellen White todellakin näki näkyjä suljetusta ovesta ja saarnasi sitä. Mutta sittemmin ovat tulleet esiin vanhat kirjoitukset ja enää vain nettiä käyttämättömät vanhukset ja kehitysmaiden jäsenet voidaan pitää tietämättöminä, mitä todella tapahtui. Koska oikea totuus on netissä levällään ja kirjat kaikkien tilattavissa, niin täytyi masinoida adventistiyliopistot, White säätiö ja kaikki adventistien tutkimusseurat töihin, miten saada totuus selitettyä niinkuin sitä ei olisikaan. Niinkuin kaikki olisi kuten ennenkin.

Tuloksena: uranauurtajat kyllä sitä ja Ellen tätä, mutta he tarkoittivat niin ja näin...pahat ihmiset vain ottavat asioita irti asiayhteydestään ja oikeasti ne ovat niinkuin ennenkin....nuo pahat tai ymmärtämättömät ihmiset ottavat vain lauseen sieltä täältä ja kokonaisuus on niinkuin adventistijohtajat ovat aina sanoneet....silloin oli kyllä noin, mutta on tullut lisää valoa ja ymmärretään, että näin.... pahat ei-adventistit vain tulkitsevat Elleniä väärin….

Ja jos Elleniin on uskominen niin ovi on kiinni ellensapattia pitämättömiltä: "Tätä ovea ei avattu ennenkuin Jeesuksen välitys oli lopussa pyhän pyhäkön Pyhässä vuonna 1844. Sitten Jeesus nousi ylös ja sulki Pyhän oven ja avasi oven Kaikkein Pyhimpään ja meni toisen verhon sisäpuolelle, missä Hän nyt seisoo arkin äärellä ja johon Israelin usko nyt kurottautuu. Minä näin, että Jeesus oli sulkenut ´Pyhän´ oven ja ihminen ei sitä voi avata, ja että Hän oli avannut oven Kaikkein Pyhimpään ja ihminen ei voi sitä sulkea (Ilm. 3:7,8) ja että siitä lähtien kun Jeesus on avannut oven Kaikkein Pyhimpään, missä on arkki, käskyt ovat loistaneet Jumalan ihmisille ja heitä on koeteltu sapattikysymyksessä.” (White Ellen. EARLY WRITINGS osa Experience & Views)

Sapattikysymyksellä ja muilla väärillä profetioilla testaamista piti kestää 7 vuotta, jonka jälkeen Jeesuksen piti tulla 1851 takaisin hakemaan testin läpäisseen adventistilauman.

Adventistien sapatti ei ole raamatullinen

Sapattioppi on vain yksi adventistien väärien oppien joukossa, mutta yksi puhutuimmista.

Raamatussa on selvää tekstiä, joka puhuu adventistien väärää profeettaa Ellen Whitea ja heidän vääriä oppejaan vastaan, mutta paatuneille kivisydämisille adventisteille ei mene mikään Jumalan sana perille, eivätkä he avaa sydämensä ovea kolkuttavalle Jeesukselle. He ovat omassa uskonnollisuudessaan tulleet niin mielestään ”hengellisesti” kehittyneiksi ja ”nöyriksi”, etteivät ymmärrä paatuneisuudessaan omaa tilaansa.

Mutta jos tunnet adventisteja niin sinun on kuitenkin nuhdeltava heitä ja jos he eivät ole halukkaita parannukseen, niin silloin Raamattu käskee karttamaan noita harhaoppisia: ”Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti” (Tiit 3:10). Et siis saa jäädä jänkkäämään, mutta et myöskään seurustelemaan. Eri asia on sitten oma perhe, joihin tuota karttamista ei voi soveltaa, mutta kuviot on heillekin tehtävä selviksi.

Mutta se on jo huomattu, että kun asiat sanoo suoraan, niin kuin Jumala ne tahtoo sanottavan, niin aina joku adventisti tulee synnintuntoonkin ja alkaa miettiä tilannettaan ja ovathan jotkut tulleet uskoon ja päässeet irti adventtikirkosta ja Ellenistä. Toivoa siis on.

LAIN ALLA

Adventisteille sapatin vietto ei ole mikään vapaaehtoinen, sillä se on yhtenä ehtona jo adventistikasteelle ja jäseneksi pääsyyn. Kastelupauksessa lukee: ”Minä uskon, että raamatullinen viikon seitsemäs päivä, lauantai, on Herran asettama ja siunaama sapatti, lepopäivä, jota Vapahtajan ja alkuseurakunnan antaman esimerkin mukaan tahdon rakastaa ja pyhittää.” (kohta 7.) Niinpä hänen on pakosta vietettävä sapattia, jotta ei tulisi erotetuksi. Tämän sanoi myös adventistipastori Timo Flink (24.10.2005): ”Sapatin jatkuva rikkominen ovat myös syy seurakunnasta erottamiselle”. Eikä lain alla olla vain ulkoisen valvonnan takia, vaan mikä pahinta omatunto on orjuutettu ja mielen syövereissä kaikuvat ne monet uhkaukset, mitä Ellen Whiten kirjoituksissa ja adventistien puheissa on uhkana sapatin pitämättömyydestä tai siitä kokonaan luopumisesta.

Raamatussa sanotaan, että ihmisen on tultava uskoon eikä hän enää sen jälkeen saa vaipua lain alle eikä orjuuttaa omaatuntoaan päivillä (Gal 4:4-11). Lain alle meneminen ja omantunnon orjuuttaminen on synti. Uudestisyntymätöntä ihmistä ei myöskään laki pelasta (Gal 2:16, 3:11-12, Ef 2:8-9).

Ei Jeesus sanonut "joka uskoo, kastetaan ja pitää sapatin, se pelastuu, mutta joka ei pidä sapattia se tuomitaan kadotukseen", vaan "joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko se tuomitaan kadotukseen" (Mark 16:16).

Uskovilla on jokapäiväinen lepo Kristuksessa täältä iankaikkisuuteen, ei enää vanhan liiton varjosapatissa (Room 10:4, Kol 2:16-17, Gal 3:11,19,23-25; 5:1,18; Heb 4:9-10, Fil 3:9-10). Saati, että nyt sitten alkaisi viettää Raamatusta kokonaan löytymätöntä väärän profeetan sapattia!


VÄÄRÄN PROFEETAN KÄSKYTETTÄVÄNÄ

Se sapatti, mitä adventistit pitävät, ei ole vanhan liiton sapatti, koska he eivät ole kääntyneet juutalaisiksi ja ympärileikkauttaneet itseään, heillä ei ole leeviläisiä pappeja, ei temppeliä eikä uhritoimituksia. Se sapatti, mitä he viettävät, ei myöskään ole uuden liiton sapatti Jeesuksessa. Vanhan liiton sapatin vietto oli varjoa tulevasta Messiaasta. Messias eli Jeesus tuli jo, ja nyt niillä, jotka tulevat uskoon ja pysyvät uskossa, on sapatin lepo Jeesuksessa joka päivä täällä maan päällä ja vielä täydellisempänä taivaassa. Jeesus on sapatin Herra, miksi vetää päivä herrakseen. (Matt 12:8, Luuk 6:5)

Adventistien sapatin vietto ei ole vain lain alle menemistä, vaan pahempaa, eli väärän profeetan Ellen Whiten väärien säännösten alle menemistä, joista yksi on sapatti. Ellen White määräsi sapatinvieton Herralta tulleena pakkona ja laukoi kerta toisensa jälkeen Herran nimissä uhkauksia niille, jotka eivät pidä sapattia.

Ellenin mukaan lauantaisapatin rikkominen on kadottava synti, mutta Uuden Testamentin kadottavissa syntilistoissa lauantaisapatin viettämättömyyttä ei ole mainittu kertaakaan eikä sen viettämättömyyttä ylipäätään mainita ristin jälkeen kertaakaan syntinä.

SAPATTI LÄHETYSKÄSKYNÄ

Ellen, ja niin ollen adventtikirkko, velvoittaa adventistit viemään epäraamatullista ja Raamatusta löytymätöntä Kolmen Enkelin Sanomaa maailmalle. Tuon Ellenin demoneilta saaman sanoman kolmas viesti on sapatti taivaaseen pääsyn sinettinä sekä sunnuntainvietto taivaaseen pääsyn estävänä pedon merkkinä.

Jeesus sanoi selvästi Raamatussa, mitä sanomaa heidän on ihmisille vietävä: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt 28:19-20). Ei siis sanaakaan sapatin viemisestä ihmisille. Eikä sapatti päivänä voi sisältyä siihen, mitä Jeesus käski pitämään, koska Hän ei käskenyt pitämään lauantaisapattia, vaan tulemaan uskoon Häneen, sapatin Herraan ja seuraamaan Häntä.

Ellenin uhkaukset, joita voi lukea esimerkiksi hänen kirjastaan Suuri Taistelu ovat vääriä uhkauksia. Ellenin näyt ja unet, joita hän väitti saaneensa Herralta, eivät olleet yhtä Raamatun eivätkä tapahtumienkaan suhteen, joten häntä ja hänen sanojaan ei saa pelätä (5Moos 18:22)

SAPATTI SINETTINÄ

Ellen White väittää, että: ”Jumalan lain sinetti on neljännessä käskyssä.” (Ellen White, Suuri Taistelu, s 448). Tuollaiselle väitteelle ei Raamatusta löydy perusteita eikä tuo tieto ole Herralta. Raamattuun on kielletty lisäämästä uutta profetiaa, muuten saa kaikki Raamatussa luvatut rangaistukset kärsittävikseen (Ilm 22:18-19). Ellenin mukaan lauantaisapatti on sinetti, jolla pääsee taivaaseen ja sunnuntai pedon merkki, joka estää taivaaseen pääsyn. Raamatun mukaan taas mikään päivä ei ole sinetti, vaan uskovilla on sinettinä Pyhä Henki (Ef 1:13-14; 4:30, 2 Kor 1:21-22, 5:5).

Ellen sanoo, että "Kun paavinvalta muutti sapatin, se otti sinetin pois laista."(Suuri Taistelu, s 449), mutta paaveja ei ollut vielä syntynytkään, kun kristityt viettivät sunnuntaisin ehtoolliskokouksiaan. Jeesus nousi haudasta viikon ensimmäisenä päivänä, ilmestyi viikon ensimmäisinä päivinä opetuslapsilleen, tarjosi viikon ensimmäisenä päivänä ehtoollista opetuslapsilleen ja niinpä kristityt alkoivat kokoontua sunnuntaisin erotuksena juutalaisten lauantaikokoontumisille ja Jeesuksen kuolleista nousemisen muistona. Noita kohtia löytyy Raamatusta Joh 20:1-23, 26, Luuk 24:30, Apt 20:7-11, Mark 16:9, Matt 28:1,9, Luuk 24:15 jne. Jos Jeesus olisi halunnut vakiinnuttaa lauantaisapattia kristittyjen kokoontumispäiväksi, Hän olisi voinut nousta kuolleista sapattina ja kokoontua ja tarjota ehtoollista sapattisin, mutta niin Hän ei tehnyt. Myös noina aikoina eläneiden ihmisten kirjoituksista löytyy kertomuksia, kuinka kristityt kokoontuivat sunnuntaisin: Barnabaan kirje 75 eKr, Ignatius 110 jKr, Justinus 140jKr. Alkuun juutalaisuskovat kävivät synagoogassa lauantaisin ja kristittyjen kokouksissa sunnuntaisin, mutta uskoon tulleet pakanat kokoontuivat sunnuntaisin ja niin tuosta tuli käytäntö kristittyjen keskuudessa. Rooman sunnuntailaki tuli vasta myöhemmin vastaamaan käytäntöä. Käytäntö olisi luultavasti jatkunut ilman lakiakin.

Ellenin muka Jumalalta saamat uhkavaatimukset ovat selkeät: ”Liian myöhään he näkevät, että neljännen käskyn sapatti on elävän Jumalan sinetti. Liian myöhään he näkevät väärän sapatin todellisen luonteen ja sen hiekkaperustuksen, jolle ovat rakentaneet. He huomaavat taistelleensa Jumalaa vastaan. Uskonnon opettajat ovat johtaneet sieluja kadotukseen, selittäessään ohjaavansa niitä paratiisiin porteille" (Suuri Taistelu, s 618). Näitä samoja uhkauksia ovat Ellenin kirjat täynnä, mutta Raamattu kieltää pelkäämästä tuommoisia vääriä profeettoja ja heidän Raamatun vastaisia uhkauksiaan (5Moos 18:20-22).

ELLENSAPATIN ALKUJUURET

Ellensapatin juuret ovat näyssä, jonka Ellen White (os. Harmon) näki. Tosin sitä ennen Bates niminen milleristi oli jo hänelle markkinoinut sapatti-ideaa. Tuossa näyssä sapattikäsky loisti taivaassa muut 9 eivät. Raamatun mukaan taas ensimmäinen käsky on tärkein, sitä on toistettu Uudessa testamentissakin kymmeniä kertoja, mutta sapattikäskyä ei määrätty päivänä vietettäväksi kertaakaan Jeesuksen uhrin jälkeen, ei Jeesus itse eikä apostolit. Kaikki muutkin kymmenestä käskystä uusittiin ja vieläpä tiukennettiin Uudessa Testamentissa, mutta ei sapattikäskyä. Niinpä uskovat lepuuttakoot itseään yhtenä päivänä viikossa töistään ja joka päivä, päivin ja öin, olkoot sapatinlevossa Jeesuksessa.

SUNNUNTAI PEDON MERKKINÄ

"Mitä muuta sapatin muutos silloin on kuin roomalaisen kirkon vallan merkki - ´pedon merkki´?"(Suuri Taistelu, 445), sanoo Ellen White.

Ellen vääntää Raamatun tekstiä omiin näkyihinsä sopivaksi ja kertoo, miten sunnuntai pedon merkkinä muka pakotetaan kaikille: ”Kauhea on se taistelu, jota kohti maailman käy. Maan vallat yhtyvät taisteluun Jumalan käskyjä vastaan ja antavat määräyksen, joka velvoittaa ”kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat” (Ilm 13:16) väärää sapattia viettämällä mukautumaan kirkon vakiintuneisiin tapoihin. Kaikkia, jotka kieltäytyvät noudattamasta tätä määräystä, rangaistaan yhteiskunnallisen lain mukaan, ja lopulta selitetään, että he ansaitsevat kuoleman. Toiselta puolen Jumalan laki vaatii viettämään Luojan lepopäivää, ja Jumala uhkaa vuodattaa vihansa kaikkien niiden ylle, jotka hänen käskynsä rikkovat. Jokainen, joka on saanut tästä riitakohdasta tällaisen selvän näkemyksen ja sitten hylkää Jumalan lain, noudattaakseen ihmisten säädöstä, ottaa pedon merkin...” (Suuri Taistelu, 589). Jos nyt olisit adventisti ja kasvanut Ellen-opetukseen, niin kyllähän tällainen kauhistuttaisi sinua ja vetäisi tiukasti kiinni sapatinviettoon. Mutta kuten sanottu väärää profeettaa ei saa pelätä.

Ei sunnuntain vietto ole mikään pedon merkki. Ja jos katsotaan Ilmestyskirjaa, niin ei siellä mistään sunnuntaista pedon merkkinä puhuta, vaan sellaisesta rahaliikenteen välineestä, joka voidaan laittaa otsaan tai käteen. Nykytekniikalla se tarkoittaisi mikrosirua, samaa, joka jo on luottokorteissa ja pankkikorteissa, upotettuna ihon alle käteen tai otsaan, mutta teknologian kehittyessä se voi olla jokin hienompi versio. Joka tapauksessa tuon merkin antikristuksen hallinto tekee pakolliseksi ja ne, jotka eivät sitä ota, eivät pysty ilman sitä ostamaan eikä myymään. Raamattu kieltää tuon antikristuksen eli pedon merkin ottamisen. Mitenkähän sunnuntai liimattaisiin tai upotettaisiin ihmisten käteen tai otsaan ja miten vain sillä saisi ostaa ja myydä – nooh sitä on turha miettiä, koska sunnuntai ei Raamatussa ole pedon merkki.

Adventistit väittävät usein olevansa luterilaisempia kuin luterilaiset, mutta ote luterilaisista tunnustuskirjoista todistaa toista:

"Samankaltaisia ovat säännökset sunnuntain, pääsiäisen, helluntain ja vastaavien juhlapäivien ja kirkkotapojen pitämisestä. Ne, jotka väittävät, että Herran päivän vietto on kirkon auktoriteetin perusteella välttämättömänä asetettu sapatin vieton sijalle, ovat väärässä. Raamattu on poistanut sapatin, ei kirkko. Evankeliumin ilmoittamisen jälkeen voidaan kaikki Mooseksen lain seremoniat jättää huomiotta. Koska kuitenkin oli välttämätöntä sopia määrätystä päivästä, jotta kansa tietäisi, milloin sen tulee kokoontua, on ilmeistä, että kirkko tätä tarkoitusta varten valitsi sunnuntain. Tätä on pidetty parhaana siitäkin syystä, että ihmiset saisivat esimerkin kristillisestä vapaudesta ja käsittäisivät, ettei sapatin yhtä vähän kuin minkään muunkaan päivän vietto ole välttämätön.
Esiintyy mitä kummallisimpia väitteitä lain muuttamisesta, uuden lain seremonioista ja sapatin muuttamisesta. Ne ovat kaikki saaneet alkunsa siitä väärästä käsityksestä, että kirkossa pitäisi noudattaa leviittojen tapaista jumalanpalvelusmuotoa ja että Kristus olisi valtuuttanut apostolit ja piispat keksimään uusia seremonioita, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen. Nämä harhakäsitykset pääsivät leviämään kirkossa, kun uskon vanhurskautta ei opetettu riittävän selvästi. Jotkut väittävät, että sunnuntain pyhittäminen ei tapahdu suoranaisesti jumalallisen oikeuden perusteella, vaan eräänlaisen näennäisen jumalallisen oikeuden perusteella, kuvaten tarkoin, kuinka paljon pyhäpäivinä saa tehdä työtä. Mitä ovat moiset väitteet muuta kuin omantunnon pauloja? Vaikkakin he yrittävät lieventää perinnäissääntöjä, he eivät koskaan saavuta tarpeellista kohtuutta, niin kauan kuin käsitys niiden välttämättömyydestä säilyy. Tämä käsitys säilyy välttämättä siellä, missä uskon vanhurskautta ja kristillistä vapautta ei tunnusteta. " (Augsburgin tunnustus, Suomalaisen teologin kirjallisuusseuran julkaisuja 118, Helsinki 1980, XXVIII KIRKOLLISESTA VALLASTA, s. 47-48)

Adventismin alku ja perustukset

ADVENTISMIN ALKU

Otsikko voisi olla myös ellenismi pähkinänkuoressa, sillä ilman Ellen Whitea tuskin olisi Seitsemännen Päivän Adventtikirkkoa eikä heidän epäraamatullisia erikoisoppejaan.

Vaikka adventistit yrittävät hämätä selittämällä tukeutuvansa yksin Raamattuun, niin todellisuus on toinen. Adventtikirkon 17. opinkohta (nykyisin nro 18): "Yksi Pyhän Hengen lahjoista on profetoimisen lahja. Tämä lahja kuuluu jäännösseurakunnan tuntomerkkeihin, ja se ilmeni Ellen G. Whiten palvelustyössä. Hän oli Herran sanansaattaja, jonka kirjoitukset ovat JATKUVANA JA ARVOVALTAISENA TOTUUDEN LÄHTEENÄ ja tarjoavat seurakunnalle lohdutusta, ohjausta opetusta ja ojennusta. Ne myös ilmaisevat selvästi, että Raamattu on se normi, jolla kaikki opetukset ja kokemukset on koeteltava" #1. Mutta koska Ellen ja Raamattu ovat pahasti vastakkaiset, niin käytännössä tuo Raamatulla koetteleminen on sitä, että Raamattu ensin väännetään (vääntämistä kutsutaan tulkitsemiseksi) Ellenin näkyihin ja uniin sopivaksi ja sitten sillä ”koetellaan” Elleniä ja todetaan, että tuo väännetty Raamattu tukee Elleniä.

Nimikehitys meni näin: milleristit - ovensulkijat - seitsemännen päivän adventistit.

Adventtikirkko on kristillisperäinen harhaoppi samalla tavalla kuin Jehovan todistajat ja mormonitkin. Vastaavasti islam on juutalais-kristillisperäinen harhaoppi.

”Seitsemännen päivän” tarkoittaa sitä, että lauantaisapatti on sinetti, joka tulee olemaan taivaaseen pääsyn ehto. Sapatti ei ole kuitenkaan sen paremmin vanhan liiton sapatti, eli varjo Jeesuksesta, temppelitoimituksineen, kuin uuden liiton sapattikaan, joka on uudestisyntyneiden kristittyjen jatkuva sapatin lepo päivin ja öin sapatin herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Adventistien sapatti on kokonaan kolmas ja erilainen: sen sai Ellen White väärässä näyssään ja Ellen siihen teki kaikki säännökset, joita on tiukasti noudatettava ja Ellen sen näyssään näki sinetiksi. Se on ellensapatti. Ellensapatti ei ole raamatullinen.

Sana ”adventismi” (ja adventisti) ei sovi mihinkään muuhun kuin harhaoppiin. Latinalaisen termin adventti käyttö alkoi pimeältä keskiajalta. Sen käyttö on Raamatun yhteyksissä täysin perusteetonta. Joulu ei ole raamatullinen juhla eli ei voi olla mitään raamatullisia adventteja edeltämässä sitä. Ellen White, tuo väärä profeetta, on muokannut tuon keskiajalta lähtöisin olevan latinalaisen termin adventti omaan käyttöönsä, ajamaan omia tarkoitusperiään. Adventismi muka kuvaa sitä, että tuon harhaopin edustajat odottavat Jeesuksen toista tulemista. Tuommoista tulemista ei ole olemassakaan. Se on Ellen Whiten demoninäkyjen mukainen eksytys ja pitää adventistit eksytettyinä. Koska he eivät tahdo tehdä parannusta harhaopistaan eivätkä tulla uskoon, niin he eivät pääse uskovien tempaukseen, kun Jeesus tulee pilviin omiaan vastaan ja vie uskovat taivaaseen. Niinpä adventistit jäävät tänne maan päälle, kun uskovat temmataan taivaaseen. Mutta pakanoiden aika menee umpeen tempauksessa (Room 11:25) eikä enää voi pelastua muita kuin juutalaisia ja tuo päivä, jolloin Jeesus tulee toisen kerran maan päälle, tulee olemaan adventisteille kauhistus. Ellen White eksytti adventisti myös korvausteologiaan eli luulemaan, että he ovat 144.000 ilmestyskirjan juutalaista – mutta niinhän ei ole.

Uskovia adventisteissa? Ehkä hetkellisesti, jos tulevat uskoon. Mutta jos jäävät adventtikirkkoon, jäävät harhaoppiin ja se on synti. Niin he luopuvat uskosta. Poikkeuksen voi tehdä se oletettu mökin mummo, joka on jo käytännössä sanoutunut irti Ellen Whitesta ja adventismista ja nuhdellut muut adventistit eikä ole enää heidän kanssaan mistään hinnasta tekemisissä, mutta ei enää vanhuuden raihnaisuudessaan osaa ryhtyä eroamaan jäsenyydestään.

Niinpä, jos olet adventisti tee parannus adventismista kokonaisuudessaan ja anna Jeesuksen pelastaa itsesi. Ja jos et ole adventisti, mutta olet jotenkin jo kietoutunut siihen ainakin mielessäsi, tai pidät sitä hengellisesti vaarattomana tai jopa hyväksyttävänä, niin tee parannus. Kristittyjen tehtävä on nuhdella harhaoppisia ja jos adventistit tai heidän oppeihinsa jo kietoutuneet eivät tee parannusta on heitä kartettava (Tiit. 3:10).

KAIKKI ALKOI MILLERIN VÄÄRISTÄ LASKELMISTA

William Miller oli laskenut vastoin Raamattua (Matt 24:36) päivämääriä Kristuksen toiselle tulemiselle. Jokainen kristittyhän on odottanut Jeesusta tulevaksi Hänen taivaaseen nousustaan lähtien, mutta juuri tuo tarkkojen päivämäärien ennustaminen oli väärin. Laskettu päivä oli 21.3.1843 ja kun mitään ei tapahtunut 21.3.1844 ja taas 22.10.1844. Tuohon mennessä oli milleristejä jo noin 50.000 ja päälle vielä ne, jotka seurasivat pelon, jännityksen tai muun syyn takia mukana.

Miller oli maanviljelijä ja vapaamuurari, joka sodassa kiinnostui Raamatusta. Hänellä oli niin heikot historian tiedot, ettei hän ei tiennyt noiden Danielin kirjan (Dan 8:14) kohtien, joita hän käytti laskelmiinsa, kuvanneen tapahtumia jo ennen Kristuksen syntymää.

Syyrian kuningas Antiokos IV Epifanes ryöstätytti temppelin ja asetti sinne pakanallisen Zeus-epäjumalan kultin ja hävitti Vanhan Testamentin kirjoitukset vuonna 168 eKr, josta 2300 vuorokauden, eli 6 vuoden ja 100 päivän, kuluttua makkabilaissotien seurauksena Antiokos V Eupator 162 eKr antoi juutalaisille luvan Mooseksen lakien ja omien tapojensa noudattamiseen.#2

Tästä samasta asiasta voi lukea historiankirjoista: Makkabealaiskirje 1 ja 2. Temppelin takaisin valtaamisen, pakanoiden saastutuksen sieltä pois heittämisen ja temppelin uudelleen käyttöön vihkimisen muistoksi juutalaiset viettävät vieläkin joka vuosi joulun aikoihin Hanukka-juhlaa. Hanukka on juutalainen jokavuotinen juhlapäivä.

200 eKr juutalaiset elivät Israelin maassa, jota Syyria kontrolloi. 180 eKr Antiokos IV Epifanes tuli valtaan ja ryöstätytti Jerusalemin temppelin, juutalaisia tapettiin ja juutalaisen uskonnon harjoitus tuli laittomaksi. 167 eKr Antiokos määräsi Zeus-jumalan alttarin nostettavaksi temppeliin. Pappi Mattatias ja hänen viisi poikaansa kapinoivat Antiokosta vastaan. Yksi pojista, Juuda, tuli johtajaksi Mattatiaksen kuollessa 166 eKr. Temppeli saatiin vapautettua ja otettua uudelleen käyttöön. Rakennettiin uusi alttari saastuneen tilalle ja tehtiin uudet astiat. Kahdeksan päivää juhlittiin alttarin käyttöönottoa. Juutalaisten talmudissa kerrotaan, että rituaaliesineitä oli häväisty ja he ottivat rituaalein puhdistettua oliiviöljyä ja sytyttivät menorahin vihkiäkseen temppelin uudelleen ja vaikka öljyä oli vähän, se ihmeen kautta paloi 8 päivää, kunnes uutta saatiin puristettua ja valmistettua. Siksi juutalaiset sytyttävät kynttilän juhlan joka iltana.

Mutta Miller otti mitä tahansa lukemia ympäri Danielin kirjaa saadakseen laskelmat omaan aikaansa. Hän muutti 2300 vuorokautta vuosiksi ja alkoi mätkiä Danielin kirjan lukusanoja mitä ihmeellisimpiin muodostelmiin päästäkseen omaan aikaansa laskelmiensa kanssa. Tässä koko sekava ihmismielen tuote, jolla ei tee mitään, mutta olkoot se varoittavana esimerkkinä siitä, mitä saadaan aikaan, kun toimitaan ihmisviisaudessa vastoin Raamattua:

Daniel 9:24-27:n seitsemänkymmentä viikkoa eli 490 vuotta, hän katsoi leikatuksi 2300:sta vuorokaudesta, koska tämä oli ainoa ajanjakso, joka oli mainittu kahdeksannessa luvussa, eli 70 oli osa 2300:a. 70 viikon ajanjakso alkoi silloin, kun annettiin Jerusalemin jälleenrakentamista koskeva käsky ja tämä käsky on Esran 7:12-26, joka tuli täydellisemmäksi vuonna 457 eKr Persian kuningas Antakserkseksen antamalla käskyllä. Tähän 457 eKr lisäämällä 7 vuosiviikkoa sekä 62 vuosiviikkoa = 69 vuosiviikkoa eli 483 vuotta Miller sai vuoden syksyn 27 jKr, jolloin ajatteli Johanneksen kastaneen Jeesuksen. Vuodesta 27 jKr vuoteen 34 jKr Jeesus esitti evankeliumin juutalaisille ensin itse ja sitten opetuslastensa välityksellä eli tämä aika oli 70 vuosiviikon viimeinen viikko. "Juutalaisille säädetyt 70 viikkoa eli 490 vuotta päättyivät, kuten olemme nähneet, vuonna 34 jKr." Nyt kun 70 viikkoa eli 490 päivää leikataan 2300 päivästä jää jäljelle 1810 päivää. Kun vuoteen 34 jKr lisätään 1810 vuotta tullaan vuoteen 1844 jKr. #3

Kuten tiedetään, Jeesus ei tullut tuona älyttömän laskelman 22.10.1844 päivämääränä. Kun tuo viimeinen pettymys tuli, hajaantuivat milleristit pettyneinä ja eikä ihme, sillä monet olivat jakaneet omaisuutensa pois luullen tulevansa temmatuiksi taivaaseen tuona päivänä. Ja päälle vielä häpeä, kun olivat julistaneet väärää päivämääräänsä ja halveksineet niitä, jotka eivät eksyneet. Miller kyllä itse katui vääriä laskelmiaan.

ELLEN WHITE ALKAA UUDEN EKSYTYKSEN

Pyhä Henki ei tuo vääriin profetioihin uskoneiden avuksi uusia valheprofetioita. Jos Ellen olisi halunnut seurata Jeesusta, hän olisi tunnustanut synniksi väärän ajanlaskijan ennustuksiin uskomisen. Nyt hän keskittyi ylpeyksissään selityksen löytämiseen, kuten pieni joukko hänen kanssaan. Niinpä he tämän paatumuksen lisäksi joutuivat alttiiksi uusille eksytyksille, joita sitten tulikin oikein roppakaupalla Ellenin saadessa vääriä näkyjään.

Ellen White (tuolloin vielä Harmon) näki vähän yli kuukauden kuluttua pettymyksestä näyn, joka kelpasi heidän korvasyyhyynsä selitykseksi 22.10.1844 päivämäärälle. Näkyyn uskovista muodostui ovensulkijoiden ryhmä. Ovensulkijat asettelivat uusia aikoja Jeesuksen paluulle: kesäkuu 1845, syyskuu 1845 ja 1851. Vielä 1856 Ellen profetoi, että jotkut paikalla olleista eivät ehdi kuolla ennen kuin Jeesus tulee – missä ovat nyt nuo elossa olevat yli 150-vuotiaat?

Ellenin rooli nykyihmisille on toimia varoittavana esimerkkinä siitä, miten väärään voi ihminen mennä, jos lähtee ylpeyksissään vääntämään Raamattua omien pettymystensä peitteeksi.

Ovensulkijat alkoivatkin kyhätä omaa kristikunnasta poikkeavaa oppirakennelmaansa. Yleensä ensin joku jäsenistä toi esiin jonkin uuden opin ja Ellen sitten vahvisti sen näyillään. Ellenin puhui enkelistä, joka hänelle noita näkyjä näytti, mutta Jumalan enkelit eivät tuo Raamatun vastaisia näkyjä tai viestejä. Tuo enkeli olikin paha henki, demoni, joka saa adventismin tuntumaan ihmislihalle niin kiehtovalta ja huomaamattaan ihminen joutuu eksyttävän hengen sitomaksi. Ja tuon hengen takia adventismista on niin vaikea päästä irti.

SULJETUN OVEN OPPI

Ellen näki ensimmäisessä näyssään, että polulla taivaaseen matkasivat vain milleristit, uudestisyntyneet kristityt ja muut ihmiset eivät edes päässeet taivaspolulle. Jotta olisivat pysyneet polulla, piti heidän jatkaa uskomistaan päivämäärään 22.10.1844, jota Ellen piti näkynsä mukaan Ilmestyskirjan keskiyön huutona. Raamatun mukaan keskiyön huutoa ei ole vielä edes tullut eikä se suinkaan ole mikään historian päivämäärä, vaan kuvaa Jeesuksen tuloa pilviin tempaamaan uskovat sekä maassa tuolloin elävät että taivaaseen aikaisemmin menneiden uskovien ruumiit (Matt 25:6-13, 1Tes 4:16-17).

Osa adventisteista alkoi epäillä päivämäärää, joka loisti heille valona, ja he putosivat taivaspolulta. Päivämäärä oli jonkinlainen itsellinen toimija, joka lakkasi valaisemasta heidän kulkuaan, jos he lakkasivat uskomasta siihen "ja heidän silmänsä erkanivat maalista ja menettivät Jeesuksen näköpiiristään". Ja siinä meni mahdollisuus taivaaseen pääsemiseen "ja he putosivat polulta alas pimeään ja pahaan maailmaan". Takaisinpääsyä ei noilla päivämäärään uskomattomilla adventisteilla ollut polulle sen enempää kuin niillä, jotka eivät siihen olleet alun perinkään uskoneet: "Oli aivan yhtä mahdotonta heille päästä takaisin polulle ja mennä Kaupunkiin kuin koko pahalle maailmalle, jonka Jumala oli hylännyt" #4.

Ne, jotka eivät uskoneet Ellenin näkyyn, että 22.10.1844 Jeesus oli noussut valtaistuimelta, mennyt taivaassa toiseen huoneeseen ja sulkenut oven takanaan, rukoilivat yhä taivaan istuimella istuvaa Jumalaa, mutta siellä olikin saatana Hänen tilallaan, joten heidän rukouksensa menivät saatanalle: "Jeesus oli lähtenyt siltä. Saatana ilmestyi valtaistuimelle yrittäen jatkaa Jumalan työtä. Minä näin heidän katsovan ylös valtaistuimeen ja rukoilevan, ´Isä, anna meille Henkesi´, silloin Saatana puhalsi heidän päälleen epäpyhän vaikutuksen; siinä oli valoa ja paljon voimaa, mutta ei suloista rakkautta, iloa eikä rauhaa. Saatanan tavoite oli pitää heidät petettyinä ja houkutella takaisin ja pettää Jumalan lapset” #5.

Jeesuksen rukoukset eivät heitä hyödyttäneet: "heillä ei ole tietoa tiestä kaikkein pyhimpään ja he eivät voi hyötyä Jeesuksen esirukouksista siellä".#6

Muut olivat täysin saatanan vietävissä: "Samoin kuin juutalaiset, jotka uhrasivat hyödyttömiä uhreja, he uhraavat hyödyttömiä rukouksiaan huoneeseen, josta Jeesus on lähtenyt ja Saatana, tyytyväisenä harhauttamisesta, teeskentelee uskonnollista hahmoa ja johtaa näiden tunnustavien kristittyjen mielet itseensä, toimien voimallaan, merkeillään ja valheellisilla ihmeillään, sulkeakseen heidät ansaan" #7.

Tämä, että taivaan ovi oli lopullisesti muilta kuin Ellenin joukoissa kulkevilta suljettu, oli nimeltään Suljetun Oven oppi.

Ellen White yritti käännyttää hajaantuneista milleristeistä 144.000 ovensulkijaksi vuoteen 1851 mennessä, jolloin Jeesuksen piti tulla takaisin. Eräässä kokouksessa ei oikein uskottu ja Ellen kirjoitti: "monet heistä eivät uskoneet suljettuun oveen. Minä kärsin paljon kokouksen alussa. Epäusko näytti olevan joka puolella" Toinen adventistisaarnaajanainen ei voinut uskoa tuohon Ellenin oppiin: "Mutta oli syntynyt erimielisyyttä suljetusta ovesta. Hän oli hyvin myötätuntoinen eikä voinut uskoa, että ovi oli kiinni". Kun nainen puhui kokouksessa, oli Ellen tyrmistynyt, ettei hänen oppiinsa uskottu: "Minä olin hyvin, hyvin surullinen. Pitkään sieluni näytti olevan suuressa hädässä" Ja silloin joko paha henki otti Ellenin valtaansa tai hän itse teki teatteriesityksen, jotta saisi oppinsa läpi: "minä putosin tuolilta lattialle. Silloin sain näyn, että Jeesus nousi välittäjän valtaistuimeltaan ja meni Pyhimpään Sulhasena ottamaan vastaan valtakuntansa."
Joka tapauksessa Ellen sai tuolla menettelyllään ihmiset eksytettyä oppinsa uskomiseen: "He olivat syvästi kiinnostuneet näystä. He kaikki sanoivat, että se oli heille täysin uutta. Herra teki töitä mahtavalla voimalla asettaessaan totuuden heidän sydämiinsä." Toisen naisen oli taivuttava tähän: "Sisar Durben tiesi, mikä Herran voima oli, sillä hän oli tuntenut sen monet kerrat; ja pian sen jälkeen, kun minä olin pudonnut, hänet kaadettiin ja hän kaatui lattialle ja anoi itkien armoa Jumalalta". Esityksen tuloksena Ellenin eksytystoimet onnistuivat: "Useimmat heistä hyväksyivät näyn ja asettuivat kannattamaan suljettua ovea" #8

Jeesus ei tullut 1951 niin kuin Ellen ja seuraajansa odottivat eikä 144.000 ihmistäkään oltu saatu käännytettyä. Taas tuli pettymys.

OVENSULKIJOIDEN HÄPEÄ JA PEITTELY-YRITYKSET

Ellen miehensä kanssa hävitti kaikki kirjoituksensa suljetusta ovesta ja muutti paikkakunnalta. Mitään väärää ei taaskaan tunnustettu tehdyn, vaan väärät profetiat Whitet apureineen poistivat vuosien 1851 ja 1882 julkaisuista ikään kuin niitä ei ikinä olisi ollutkaan. Toiset näyt oli jätetty kokonaan pois ja toisista jo vääräksi huomattuja osia, niinpä Whitet ja suurisuiset kirkon johtajat väittivät ihmettelijöille, että ovat rehellisesti julkaisseet uudelleen kaikki häivytetyt tekstit. Ellenin näyt eivät olleet Jumalalta ja tämä tieto ei saanut levitä, vaan kerta toisensa jälkeen vääriä näkyjä pimitettiin ja väitettiin, että kaikki on kerrottu ja kaikki pitää paikkansa. Koskaan he eivät kirjoittaneet kirjaa, jossa Ellen olisi tunnustanut, ettei ole saanut näkyjään Jumalalta. Vain peittelyn ja oikeaksi selittelyn kierre jatkui ja jatkuu yhä nykyadventisteillakin. Ellen päinvastoin väittää Suuri Taistelu kirjassaan, että jotkut muut, ”he”, uskoivat Suljettuun Oveen, mutta ei hän. Sumeilematonta valehtelua, olihan se hänen oma oppinsa, johon hän uhkaillen käännytti ihmisiä. Sitä paitsi Ellen liu´uttaa tuota suljettua ovea tulevaisuuteenkin sapatinsinetin muodossa.

Yli sata vuotta noita kirjoituksia saatiin piiloteltua ja kiistettyä niiden olemassaolo aina huhujen ilmaantuessa, mutta sitten Skip Baker toimi valokuvaajana Seitsemännen Päivän Adventistien pääkonferenssin toimistoissa ja sai vahingossa käsiinsä Ellen Whiten kirjeen Joseph Batesille (13.5.1847), josta käy ilmi, että Ellen opetti Suljetun Oven Oppia yli kymmenen vuotta 1840-luvulla ja näki sitä tukevia näkyjä. Hän sai salaa kuvattua kirjeen, joka on nähtävissä sivulla:
http://www.truthorfables.com/EGW_to_J.Bates_1847.htm

Ellenin käsin kirjoittamassa kirjeessä oli myös kaksi Batesin merkintää, joista käy ilmi, että Bates tiesi, mistä Ellen oli varastanut kirjoittamansa (Ellenin tapanahan oli plagioida toisten kirjoituksia kirjoihinsa ja sanoa, että hän sai niissä olevat asiat näyssä Jumalalta) jo silloin. Kolmannen sivun jälkeiset sivut on hävitetty. Mitä niin pahaa on sen jälkeen kirjoitettu, että se oli poistettava. Ilmeisesti kuitenkin jotain niin tyrmistyttävää, että suljetun oven oppikin jäi pieneksi sen rinnalla.

ADVENTTIKIRKKO SEISOO YHÄ OVENSULKIJOIDEN OPEILLA

Ellenin väärän profeetan ura alkoi joulukuussa 1844, kun hän näki ensimmäisen näkynsä. Tuo Raamatun vastaisuuksia sisältävä näky oli hänen mukaansa muka Jumalan hänelle näyttämä. Tuossa näyssä oli perusta seuraaville adventistiopeille: keskiyön huuto, korvausteologia, pyhäkköoppi, iankaikkinen elämä materiaalisessa paikassa, suljettu ovi, 144.000 juutalaista on adventistit jäännöskansana, muiden ihmisten on polvistuttava adventistien jalkojen juureen, synnittömänä seisominen, kuolleiden uni eli tuonela poistettu ja jalkojen pesu. #9

Ellen 7.4.1847 Joseph Batesille lähettämässä kirjeessä (edellisenä lauantaina näkemästään näystä) näkyy seuraavien oppien perustat: lauantaisapatti, paavi sapatin sunnuntaille muuttajana ja petona, sapattisinetin perusta, sunnuntai pedon merkki, adventistien vainot ja pako maalle. #10

Ellen vahvisti 21.4.1847 Eli Curtisille kirjoittamassaan kirjeessä näyillään opit: pyhäkön puhdistaminen taivaassa, ei helvettiä vain palaminen olemattomiin, ei iankaikkista sielua ihmisillä vaan ovat eläinten kaltaisia, uuden Jerusalemin temppeli on materiaalinen eikä Jumala, muut polvistuvat lopussa adventistien jalkoihin ja Jeesus on enkeli Miikael. #11

1847 julkaistussa kirjassa olivat jo myös: 1000-vuotinen viimeinen tuomio adventistien ja Jeesuksen yhteistyönä. #12

Ellenin kirja Early Writings julkaistiin 1882, joten joskus tätä ennen Ellen oli näyssään nähnyt: Saatana istuu Jumalan valtaistuimella ja ei-adventistien rukoukset menevät hänelle ja saatana suorittaa lopullisen sovituksen kärsien ihmisten synnit päällään hetken rangaistuksen tulessa.

Tutkivan tuomion oppi tuli vasta noin 15 vuotta pyhäkön puhdistamisopin jälkeen ja terveysopit ja ruokasäännöt tulivat Ellenille näkynä 1863 ja siitä eteenpäin (tosin nekin olivat kopioita sen ajan terveysjulkaisuista ja -kirjoista).

1) Olavi Rouhe, Adventtiliike. Usko, toiminta ja tavoitteet, Kirjatoimi 1995 s. 52
2) Saarnivaara, Voiko Raamattuun luottaa, Ev.lut. herätysseura ry 1982 s. 523-524
3) White Ellen. Suuri Taistelu, Kirjatoimi 1981 ss. 312-313
4) A Word to the ”Little Flock” s. 14, Ellen kertoo omasta näystään
5) White Ellen. EARLY WRITINGS. http://www.gilead.net/egw/books2/earlywritings/ewindex.html
osa Experience & Views
6) White Ellen. EARLY WRITINGS. http://www.gilead.net/egw/books2/earlywritings/ewindex.html
7) White Ellen. EARLY WRITINGS. http://www.gilead.net/egw/books2/earlywritings/ewindex.html
8) Anderson Dirk 1999. WHITE OUT, s. 26-28. Ottanut lainauksen Manuscript Releases vol 5
9) White James. A WORD TO THE "LITTLE FLOCK", s. 14-18 kirja nyt ladattavissa koneelle netiltä: http://www.earlysda.com/flock/lflockcontents.html
10) White James. A WORD TO THE "LITTLE FLOCK", s. 18-20
11) White James. A WORD TO THE "LITTLE FLOCK", s. 11-12
12) White James. A WORD TO THE "LITTLE FLOCK", s 24

Miten voit pelastua?

Uskoontulo:
Uskoontulo tarkoittaa sitä, että sinun syntiinlankeemuksessa näivettynyt henkesi syntyy uudelleen (uudestisyntymä Joh 3:3), kun kaiken elämän lähde Jeesus Kristus asettuu elämään sinne Pyhän Henkensä välityksellä. Sinussa on tämän jälkeen ikään kuin kaksi persoonaa, uusi ja vanha ihmisesi, sekoittamatta ja erottamatta.

Miksi ihminen ei sellaisenaan pääse taivaaseen:
Syntiinlankeemuksessa Eevan ja Aatamin henget näivettyivät. Kaikki ihmiset ovat sen jälkeen syntyneet näivettynyt henki sisässään. Ihminen aistii tämän Hengen puutteen tyhjyytenä, jota hän yrittää täyttää harrastuksilla, aviopuolisolla, lapsilla, lastenlapsilla, omaisuudella, matkustelulla, opiskelulla, uraputkella, kavereilla eli kaikella sinänsä hyvällä, mutta myös pahalla eli huumeilla, viinalla, avioliiton ulkopuolisella seksillä, perversioilla, rikoksilla, erilaisilla pahoihin henkiin yhteyden ottamisilla kuten joogalla, saatananpalvonnalla jne. Jos mikään ei tunnu aukkoa täyttävän, voi epätoivoinen tehdä itsemurhan. Vaikka ihminen ei tekisi yhtään ainoaa syntiä, hän ei pääsisi taivaaseen, koska hänellä ei ole henkeä, sillä liha ja veri eivät voi periä Jumalan valtakuntaa (1Kor 15:50).

Lisäksi jokaisella ihmisellä on perisynti, joka on periytynyt polvesta polveen Aatamilta ja Eevalta. Jokainen ihminen on pohjimmiltaan paha ja tekee syntiä tieten ja tietämättäänkin, koska hänen motiivinsa ovat pahat (Room 3:23). Ihminen tietysti voi olla ”yhteiskunnallisesti vanhurskas” eli noudattaa lakia, olla kiltti kotona ja koulussa, ahkera työmies, olla ystävällinen ihmisille jne. Tästä hän saa hyötyä täällä maan päällä, mutta yhteiskunnallinen vanhurskaus ei pelasta taivaaseen. Myöskään Raamatun lukeminen, jokapäiväinen rukoilu, köyhien ja sairaiden auttaminen, Jumalan olemassaoloon uskominen, jonkun kristillisen yhteisön jäsenyys ja uskonnolliset harjoitukset eivät pelasta ihmistä. Omalla tavallaan uskominen ei pelasta, sillä Jumala vaatii, että on uskottava Hänen ilmoittamallaan tavalla (Matt 7:21).

Etsikkoaika:
Jumala laittaa Pyhän Henkensä ihmisen näivettyneeseen henkeen ja ihminen alkaa miettiä elämänsä tarkoitusta, Jumalaa, kuoleman jälkeistä kohtaloaan, helvettiä ja taivasta, syntisyyttään ja kaipaamaan parempaa. Ihminen on itsessään niin paha ja paatunut, että vain Jumalan antamana etsikkoaikana hän voi tulla uskoon.

Etsikkoajan surkea loppu:
Jos ihminen liukuu takaisin aikaisempiin rutiineihinsa tai päättää pontevasti palata niihin tai päättää muuttaa elämäänsä jollain muulla tavalla kuin uskoon tulemalla, hän luopuu etsikkoajastaan. Hän saattaa selitellä, että ahdistus synneistä ja helvetistä ja turhauttavasta, päämäärättömästä elämästä olikin vain jokin mielenterveydellinen ongelma, tietämättömyyttä, masennus tai kriisi.

Jos paadutat itsesi etsikkoaikana, Pyhä Henki lähtee sinusta. Tällöin otat riskin, ettei sinulle enää toiste tule etsikkoaikaa eli et enää voi tulla uskoon ja lopullinen iankaikkinen määränpääsi on helvetti.

Etsikkoajasta alkaa uusi elämä:
Toinen vaihtoehto on, ettet enää halua palata entiseen turhauttavaan elämääsi, et jaksa syntiesi taakkaa, et halua pelätä kuolemaa etkä sen jälkeistä helvettiä, näet itsesi inhottavana pahantekijänä, kaipaat Jumalaa, haluat päästä taivaaseen ja otat selvää miten uskoon tullaan. Teet uskon ratkaisun maksoi mitä maksoi ja päätät seurata Jeesusta. Saat syntisi anteeksi ja näivettynyt henkesi puhkeaa elämään, koska Pyhä Henki täyttää sen. Jos pysyt uskossa, määränpääsi on iankaikkinen elämä taivaassa.

Sinun on tunnustettava tosiasiat:
Itse et itseäsi voi pelastaa, vaan sinun on hyväksyttävä kohdallasi, että toinen on kuollut sinun pahojen tekojesi, ajatustesi ja motiiviesi takia. Tämä joku oli Jeesus Kristus Jumalan ainoa poika, täysi Jumala. Hän oli täysin synnitön (myös perisynnitön), joten häntä rangaistiin kidutuksella, ristinkuolemalla ja helvetillä vain sinun syntiesi takia. Kärsimys ei ollut Hänelle helppo, vaan tuskallinen, koska Hän oli myös täysi ihminen.

Maksoi mitä maksoi:
Raamatun mukaan ihmisen on tehtävä laskelma ennen kuin hän voi tehdä uskonratkaisun (Luuk 14:26-33). Jeesus ei luvannut seuraajilleen kissanpäiviä, tie on kaita. Punnitse nyt tarkkaan, mitä sinulle ”maksaa” uskoon tuleminen. Sukulaisesi, ystäväsi ym. saattavat suuttua, kun kuulevat, että olet uskossa. Sinun on myös oltava valmis evankelioimaan toisia eli osoittamaan heidän syntinsä ja kertomaan pelastuksesta Jeesuksessa. Vastaanotto ei aina ole positiivinen. Jotkut tulevat uskoon, mutta suurin osa ei. Sinun on oltava valmis menettämään ihan kaikki sinulle tärkeä: ihmiset, maine, tulevaisuuden suunnitelmasi, raha, omaisuus, ihan kaikki. Jopa henkesikin. Joka päivä uskovia kidutetaan kuoliaaksi uskonsa tähden ympäri maailmaa. En sano, että nämä kaikki menetät, mutta sinun on oltava siihen valmis, muuten et kestä koetusta, vaan luovut uskostasi. Ehdottomasti sinun on myös luovuttava synneistäsi, jos esimerkiksi asut avoliitossa, se ei voi jatkua uskoontulosi jälkeen.

Uskoon ei voi tulla, jos motiivit ovat: tulen uskoon, jos parannat syöpäni, jos annat lottopotin, jos annat tuon ihmisen puolisokseni tms. Uskoon ei myöskään voi tulla kenellekään ihmiselle mieliksi. Olen nähnyt ihmisiä, jotka houkuttelevat toisia uskoon ja nämä tekevät ”ratkaisun” päästäkseen kivaan joukkoon, päästäkseen naimisiin uskovan kanssa tms. Ei Jumalan Pyhä Henki yhdy tällaisiin inhimillisiin yrityksiin eikä uudestisynnytä ihmistä. Jeesus tulee kutsuttuna ja sellaisena kuin Hän on, ei sellaisena kuin haluaisit hänen olevan (Room 10:13). Hän ei suostu kanssahallitsijaksesi elämässäsi, vaan Hän tulee hallitsemaan sinua yksinvaltiaana. Jos et ole tähän valmis, et voi uudestisyntyä.

Ratkaisun tekeminen:
Sitten kun olet laskelmasi tehnyt ja toivottavasti päätynyt antamaan elämäsi Jeesukselle, toimi näin
1. Tunnusta olevasi syntinen ja ansainneesi helvetin ikuisen tulen (Matt 25:41, Joh. 3:36).
2. Päätä uskoa, että Jeesus on kärsinyt sinulle kuuluvan rangaistuksen ja sen takia sinä olet nyt vapaa huonosta omastatunnosta, synnistä ja tuomiosta (Joh 11:25-26).
3. Anna koko loppuelämäsi Jumalan käyttöön ehdoitta, maksoi mitä maksoi (Mark 8:34-38).

Voit hakeutua jonkun uskovaksi tietämäsi henkilön luo ratkaisua tekemään. Mitään tunteita ei pidä odottaa, vaan sinun pitää vain luottaa ja uskoa Jumalan Raamatussa esittämään lupaukseen ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:16). (Jos sinut on kastettu lapsena, se riittää, mutta jos olet kastamaton, sinun pitää mennä kasteelle.) Kun olet toiminut näin, olet uudestisyntynyt ja Pyhä Henki on tullut sisimpääsi. Sitten vain lähdet elämään Jumalan tahdon mukaan. Raamatussa on Hänen tahtonsa ilmaistu, mutta Hän johtaa sinua myös elämäsi valinnoissa henkilökohtaisesti. Vanha minäsi yrittää vietellä sinut synnintekoon ja pois Jumalasta, sitä kutsutaan kiusaukseksi, mutta kiusaus ei vielä ole synti, joten se pitää vain jättää. Jos sen sijaan jatkat kiusauksen tuomaa ideaa ajatuksissasi tai jopa toimit sen mukaan, niin se on jo synti, josta pitää tehdä parannus eli tunnustaa synniksi, pyytää Jumalalta anteeksi ja viedä ristille. Sen jälkeen on uskottava itsensä puhtaaksi, koska Jumala ei enää muista tuota syntiä (Heb 8:12). Kiusaukset voivat tulla myös toisten ihmisten kautta.

Sitten todista uskostasi muille ihmisille (Room 10:10). Älä säikähdä, vaikka saisit kokea pilkkaa ja vastustusta, äläkä laimenna ihmispelossa sanomaasi. Sinun tehtäväsi on saarnata lakia ja evankeliumia aloittaen lähipiiristäsi ja jatkaen läpi elämäsi, niin kuin Jumala johtaa. Sinun vastuullasi on puhua, se ottavatko ihmiset sanoman vastaan ja tulevat uskoon, on heidän päätöksensä eli heidän vastuualuettaan. Jos eivät ota vastaan, älä jää houkuttelemaan tai pakottamaan, teit jo osuutesi.

Itse asiassa Jeesus lupaa Raamatussa, että uskovat joutuvat Hänen nimensä takia vihattaviksi, joten uskovan ei pidä säikähtää vainoista, vaan siitä, jos hän on kaikkien suosiossa (Matt 10:22, Luuk 6:26). Jos taas toimit oman mielesi mukaan etkä Jumalan johdatuksen mukaan, ovat siitä seuraavat hankaluudet omaa syytäsi.

Sinun on myös luovuttava nopeasti kaikesta, minkä Raamattu osoittaa synniksi. Esimerkiksi huoruuden (avioliiton ulkopuolinen seksi) jatkaminen tappaa uskon elämän nopeasti, samoin katkeruus (Matt 6:15). Myös kaikki pullikoiminen Jumalan johdatusta vastaan on synti, josta on luovuttava. Leipurin työssä ei ole mitään pahaa, mutta jos jäät leipuriksi, kun Jumala on käskenyt sinun opiskella lähetystyöhön, niin leipurointi on silloin sinulle synti. Toisen taas Jumala on käskenyt leipuroida ja hänelle olisi synti lähteä opiskelemaan. Tai luet Raamattua, kun sinun pitäisi soittaa toiselle uskovalle ja kehottaa häntä tekemään parannusta jostain synnistään. Et voi valikoida, mitkä Jumalan sinulle antamat tehtävät tai parannukset teet ja milloin, vaan ne on tehtävä kaikki ajallaan. Jos jätit jonkun tekemättä eikä sen tekeminen sitten enää ole mahdollista (kehotettava ihminen vaikka kuoli), niin vie synti ristille ja päätä siitä lähin totella Jumalaa (eli tee parannus synnistäsi). Johdatuksessa kulkeminen on uskon elämän perusasioita. On opeteltava erottamaan Jumalan johdatus perkeleen ja oman lihansa antamasta johdatuksesta ja tämä käy välillä erehdysten ja rasittavien kokemusten kautta, mutta asenne on oltava ”minä seuraan ja opettelen seuraamaan Jumalan johdatusta”. Ei saa heittää pyyhettä kehiin ja sanoa, että hyvä on sitten, kun se on noin vaikeaa, elän uskonelämääni muuten vain, ilman johdatusta.

Tulet täydelliseksi vasta taivaassa, mutta niin kauan kuin vaellat täällä maan päällä, sinun on pysyttävä päämäärässäsi päättäväisesti, niin ettet anna minkään asian itseäsi houkutella pois kaidalta tieltä. Niin kauan kuin olet maan päällä, olet samaan aikaan sekä syntinen että vanhurskas. On myös hyvä olla yhteydessä toisiin uskoviin, mutta samalla sinun on muistettava arvostella kaikki (1Tes 5:21-22). Eivät kaikki ole uskossa, jotka niin sanovat (ovat saattaneet kyllä tulla uskoon, mutta sitten ovat luopuneet). Eivätkä kaikki uskonnolliset kirjat ja saarnat ole Jumalasta. Pidä aina mielessäsi, että et ole aloittanut suhdetta evankelistaan, johonkin uskovaan ihmiseen tai ihmisjoukkoon, vaan Jeesukseen. Jos itse tahdot vaalia jumalasuhdettasi, niin kestät Jumalan Hengen avulla lukuisia ympäristön virheitäkin. Jumala myös koettelee jokaisen uskon, mutta ketään ei koetella yli voimiensa (1Kor 10:13).

Raamattua lukemalla, rukoillen ja kahden kesken Jeesuksen kanssa aikaa viettämällä saat vastauksia kysymyksiisi, rauhaa ja iloa elämääsi. Voit kääntyä kaikissa asioissasi Jeesuksen puoleen, Hän haluaa osallistua sinun elämääsi ja auttaa ja johdattaa sinua. Uskoon tuloa verrataan Raamatussa kihlaukseen. Olet kihloissa Jeesuksen kanssa. Ajattele miten kihloissa oleva ihminen käyttäytyy; hän haluaa seurustella ja viettää aikaa kihlattunsa kanssa, hän haluaa miellyttää kihlattuaan, hän kertoo kaikille miten ihana tämä kihlattu on, hän kurkottautuu mielessään tulevaan avioliittoon. Raamatussa puhutaankin Karitsan (=Jeesus) häistä, joita uskovat juhlivat taivaassa yhdessä Jeesuksen kanssa.