”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen
Isänne täydellinen on." (Mat 5:48)
Tuollaisen vaatimuksen Jeesus asetti kansalle, niin
uskoville kuin uskomattomille. Miten voi perisyntinen olla täydellinen kuin
Jumala, ei mitenkään. Hän ei pysty tekemään mitään niin hyviä tekoja, että se
kumoaisi edes tuon perisyntisyyden ja lisäksi hän tekee jatkuvasti syntiä. Ja
vaikka ihminen tekee hyviä tekoja tai yrittää välttää tiettyjä syntejä, ei se
tee häntä synnittömäksi saati sitten täydelliseksi.
On ainoastaan yksi ihminen, joka syntyi synnittömänä ja eli
sataprosenttisesti synnittömän elämän, oli täydellinen niin kuin taivaan Isä
täydellinen on. Tämä henkilö on Jeesus Kristus. Niinpä Hän pystyi kärsimään
syyttömänä ja sovittamaan kaikkien meidän pahojen ihmisten synnit ristillä,
sijaiskärsijänä. Ja kuka ikinä tunnustaa ansaitsevansa helvetin ikuisen
kärsimyksen syntiensä takia, pyytää syntejään anteeksi, pyytää Jeesusta
pelastamaan itsensä taivaaseen ja lähtee seuraamaan Häntä maksoi mitä maksoi
periaatteella, pelastuu taivaaseen.
Uskovan on tarkoitus seurata Jeesusta kaidalla tiellä ja
olla tekemättä syntiä. Ja onnistuuko se? No ei. Hän ymmärtää kyllä huorinteon,
varastamisen ym. kiusaukset kiusauksiksi eikä lankea niihin. Mutta sitten asennetasolla saattaa
katkeroitua, ylpistyä, olla epäuskoinen… Eli ei pysty olemaan täydellinen niin
kuin taivaallinen isä täydellinen on!
Halvan armon saarnaajat esittävät teoriaansa, että armo
kattaa kaiken ja uskova ei saa olla lakihenkinen. Armossa vaan! Sitten annetaan
syntien muhia sisimmässä eikä niitä tunnusteta synneiksi ja korkeintaan
yleisellä tasolla rukoillaan syntejä anteeksi. Onko tällainen uskova sitten
täydellinen niin kuin taivaallinen isä on?
Ei ole. Ylpistynyt uskova luopuu mieluummin uskosta kuin tunnustaa
”salaisia” syntejään, hän ei pysty nöyrtymään. Vaikka toiset uskovat ja jopa
ei-uskovat näkevät hänen syntinsä ja nuhtelevat häntä niistä, niin hän
paaduttaa itsensä niin, että ei niitä itse näe. Hän hyökkää syyttämään toisia,
varsinkin niitä, jotka ovat yrittäneet auttaa häntä ja nuhdelleet häntä
synnistä, ja esiintyy itse oikeanlaisena uskovana. Toisaalta synti saattaa olla
hänelle niin mieluinen, että hän haluaa selitellä sen hyväksi asiaksi, joka ei
muka haittaa hänen Jumalasuhdettaan millään lailla. Hän esiintyy uskovana.
Uskovan on tunnustettava syntinsä synniksi. Kaikki synnit.
Kun lipsahti vale suusta tai kun tuli mieleen jokin lapsuuden tapaus, josta on
jäänyt katkeraksi jollekin. Synnit on tunnustettava ne huomatessaan ja vietävä
ne ristille ja pyydettävä anteeksi. Ja tärkeää on uskoa itsensä sen jälkeen
puhtaaksi! Jeesus kärsi jo tuon tunnustetun synnin eikä Jumala sitä enää
muista. Maalliseen korvaukseen tai rangaistukseen siitä voi tietysti joutua:
palauttamaan varastamansa tavaran, saamaan potkut töistä tai menemään vankilaan
vaikka vuosiksi. Mutta silloin tuon rangaistuksensa kärsii Jumalan silmissä
syyttömänä.
Uskova voi siis olla ”halvan armon” lavealla tiellä,
suruton. Uskova voi myös olla perin lakihenkinen ja luoda erilaisia vaatimuksia
itselleen ja muillekin, mitä muka on noudatettava: aamulla neljältä noustava
polvirukoukseen tunniksi, pukeuduttava löysiin kaapuihin tai mitä nyt sitten
keksiikään. Hän voi myös syyllistyä jonkun toisen lakihenkisistä neuvoista ja
alkaa noudattaa niitä. Usein ollessaan tekemisissä jonkun synneistään
parannuksen tekemättömän henkilön kanssa tulee itselle ahdistus. Varsinkin jos
tuo henkilö on tunnettu uskovana tai kertoo itse olevansa uskossa. Silloin voi
alkaa penkoa itsestään syntejä ja yrittää parantaa oloaan päättämällä muuttaa
elämäänsä johonkin typerään kaavamaiseen uskonnollisesti hyvältä kuulostavaan suuntaan.
Mutta ainoa apu tuollaisessa tilanteessa on miettiä milloin ahdistus alkoi,
kenen kanssa oli silloin tekemisissä ja todeta sitten, että henkilö ei
ollutkaan niin synnitön kuin luulin, ja viedä tuo väärä syyllistyminen Jeesuksen
päälle ristille. Ja ah, kun paino putoaa harteilta ja elämä hymyilee.
Ainoa keino meillä uskovilla olla täydellinen, niin kuin
meidän taivaallinen isämme täydellinen on, on tunnustaa syntimme synniksi ja pyytää
niitä Jumalalta anteeksi. Kun tietyn synnin on vienyt ristille, tulee siihen liittyviä kiusauksia yleensä muutaman kerran, mutta
kun ei niihin lankea, niin kiusaukset harvenevat. ”Mene, äläkä tästedes enää
syntiä tee” (Joh 5:14, 8:11).
armo, Jeesus, kiusaus, laki, parannus, pelastuminen, synti, syyllisyys, uskova
