Laittomuus ja lakihenkisyys

Laittomuus ja lakihenkisyys eivät ole vastakohtia, vaan molemmat ovat syntiä, lihallisuutta. Niiden molempien vastakohta on hengellisyys.

Adventistit väittävät pitävänsä lain, mutta eiväthän he Raamatun käskyjä pidä arvossa, vaan Ellen Whiten demoninäyissään saamat käskyt heitä orjuuttavat. Noita käskyjä pitäessään he sitten syyttelevät kristittyjä laittomiksi.

Jumala edellyttää, että ihminen täyttää koko lain. Jos rikkoo yhdessä kohdassa, niin rikkoo koko lain. Näin ei-uskovan pitäisi täyttää koko laki. Jeesuskin vain tiukensi lakeja siitä, mitä ne olivat vanhan liiton aikaan olleet. Ennen ei saanut tehdä huorin, nyt ei saa enää edes katsoa himoiten.

Mutta sehän ei ole ihmiselle mahdollista. Niinpä on vain yksi, joka on täyttänyt koko lain ja hän on Jeesus. Joka tulee uskoon ja elää Jeesuksessa luopumatta Hänestä, elää vapaana.

Seremonialait, joihin sapattilakikin kuuluu, eivät kuulu enää uuden liiton uskovalle ollenkaan.

Uskoville laki on vain ohje, vain tienviitta, ystävä ja hyvinvoinniksi. Uskoville laki on ohjeena, jonka rikkomisesta tulee vain ajallinen rangaistus eli jotain vastoinkäymistä täällä maan päällä, jos he rikkovat sitä. Jos lain rikkominen tulee elämäntavaksi, niin sitten se vaikuttaa uskovillakin iankaikkisuuteen (luopumus) ja siitä seuraa iankaikkinen rangaistus helvetissä.

Otetaan esimerkki: jos uskova lukee Ellen Whiten Suurta Taistelua ja haksahtaa luulemaan, että siinä olevat asiat ovat Jumalan ilmoitusta, niin hänelle koituu siitä rauhattomuutta. Jos hän sitten ottaa selvää, missä kohdin teki vastoin Jumalan tahtoa ja muistaa, että Jumala käskee arvostella kaikki ja olla pelkäämättä vääriä profeettoja, hän arvostelee tuon kirjan Raamatulla ja tekee parannuksen.

Jos taas hän ei ota selvää eikä edes toisten uskovien varoituksista ota vaarin, kun he varoittavat väärästä profeetasta Ellenistä, niin silloin hän paatumistaan paatuu. Hän saattaa mennä jopa niin pitkälle, että suostuu adventistien 28 opinkohtaan ja menee adventistikasteelle. Tuolloin Pyhän Hengen tila on tuossa uppiniskaisessa uskovassa käynyt niin ahtaaksi, että Hän poistuu. Tällöin ex-uskova on taas lain alla ja koko laki painaa häntä ja kas oikein sopivasti hän onkin nyt jäsen seurakunnassa, joka mättää hänelle lakia lain perään täytettäviksi, on Ellensapattia, on ruokasääntöä jne.

Uskomaton ihminen on vain syntinen, uskova taas on samaan aikaan sekä syntinen että vanhurskas. Ihmisen liha (vanha Aatami) ei tule puhtaaksi. On vain kysymys siitä, minkä hän antaa itseään hallita, lihan vai hengen.

Jos uskova lankeaa johonkin Raamatussa mainittuun syntiin, alkaa hänen hengellinen näkemyksensä oikeasta ja väärästä hämärtyä. Jos hän vaikka varastaa työpaikaltaan jotakin, niin hän joko selittelee teon itselleen oikeaksi (olen niin köyhä ja firma rikas tms.) tai sitten hän tunnustaa sen synniksi, vie Jeesuksen päälle ristille ja tulee vapaaksi syyllisyydestä.

Syntiensä selittelijä ottaa vastustavan aseman Jumalaa kohtaan. Näin hänelle ilmaantuu vähä vähältä lisää seliteltäviä syntejä ja uskonelämä ei enää toimikaan. Mikään ei ole enää selvää. Ja alamäki on alkanut.

Pysyäkseen terveenä hengellisesti uskova tiedostaa koko ajan olevansa syntinen ja vanhurskas. Vaikka taipumus synteihin säilyy, hän tiedostaa sen ja perkaa pois syntejä koko elämänsä ajan.

Silti uskovalle tulee syntisyydestään johtuen takaiskuja, vaikka hän olisi kuinka valppaana. Jumala opettaa uskovaa näiden kautta panemaan taas jotain ylpeyden osaa pois, jotta kasvu voisi jatkua. (takaiskuidea ei sovi siihen, joka tahallaan tekee syntiä)

Ps. adventistien sapatista voit lukea http://uskonasioita.blogspot.com/2008/11/adventistien-sapatti-ei-ole.html