Adventistien väärän profeetan Ellen Whiten mies James White julkaisi kirjassaan A Word to the ”Little Flock” 1847 Ellenin ensimmäisen näyn, jonka hän näki joulukuussa 1844, siis vähän lokakuussa, 22.10.1844, tapahtuneen pettymyksen jälkeen.
James kirjoittaa, että näky julkaistiin Day-Star lehdessä jo toista vuotta aikaisemmin (24.1.1846 numerossa). Näkyä on kirjoitettu Jamesin kirjaan neljän sivun verran, mutta kuitenkin se katkeaa kesken kolmeen pisteeseen, jonka jälkeen on vielä pätkä Ellenin paluusta maan päälle.
"Rukoillessani perhealttarilla Pyhä Henki tuli päälleni ja näytin nousevan korkeammalle ja korkeammalle, kauas pimeän maailman yläpuolelle. Käännyin katsomaan adventisteja maailmassa, mutta en löytänyt heitä - kun ääni sanoi minulle, ´Katso uudelleen ja katso vähän ylemmäs´. Silloin nostin silmäni ja näin suoran ja kapean polun, heitettynä korkealle maailman yläpuolelle. Tällä polulla adventistit matkasivat Kaupunkiin, joka oli polun loppupäässä. Heillä oli kirkas valo takanaan polun alkupäässä valaisemassa, enkeli kertoi valon olevan Keskiyön Huuto. Tämä valo valaisi koko polun ja antoi valoaan heidän jaloilleen niin, etteivät he kompastuisi. Ja jos he pitivät silmänsä Jeesuksessa, joka oli juuri heidän edellään, johtaen heitä Kaupunkiin, he olivat turvassa. Mutta pian jotkut väsyivät ja sanoivat, että Kaupunki on hyvin kaukana ja he olivat odottaneet pääsevänsä sinne aikaisemmin. Silloin Jeesus rohkaisi heitä nostaen loistavan oikean käsivartensa ja hänen käsivarrestaan tuli loistava valo, joka aaltoili adventistijoukon yllä ja he huusivat hallelujaa! Toiset harkitsemattomasti kielsivät valon takanaan ja sanoivat, että se ei ollut Jumala, joka oli johtanut heidät niin pitkälle. Valo heidän takanaan jätti heidän jalkansa täydelliseen pimeyteen ja he kompastuivat ja heidän silmänsä erkanivat maalista ja menettivät Jeesuksen näköpiiristään, ja he putosivat polulta alas pimeään ja pahaan maailmaan. Oli aivan yhtä mahdotonta heille päästä takaisin polulle ja mennä Kaupunkiin kuin koko pahalle maailmalle, jonka Jumala oli hylännyt." (s. 14)
Niinpä laskelma 22.10.1844 todettiin oikeaksi ja tapahtumia muutettiin Ellenin näkyjen mukaan. Tämä näyn "valo" eli "keskiyön huuto" eli "1844 viesti" johti ja johtaa adventisteja. Sen voimassa kuljetaan polkua. Niiden, jotka eivät usko Ellenin oppeihin, ei ole mahdollista päästä taivaaseen, koska ovat pimeässä. Heiltä ovi on suljettu. Tässä on kauhea eksytys, pelotellaan ihmiset uskomaan väärään 1844 vuosilukuun, väärään pyhäkköoppiin ja väärään tutkivan tuomion oppiin. Nämä ovat joka ikinen epäraamatullisia oppeja. Ellen selvästi näki ja opetti muille, että maailman muilla ihmisillä ei ollut mitään toivoa pelastumisesta ja ne milleristitkin, jotka hylkäsivät Ellenin näyt ja opit putosivat polulta. Vain Ellen joukkoineen oli matkalla taivaaseen, ei kukaan muu.
Mutta Ellen kertoo myös Isän seikkailut: "Minä näin valtaistuimen ja sillä istui isä ja Poika... Minä näin Isän nousevan valtaistuimelta ja menevän tulisilla vaunuilla kaikkein pyhimpään verhon sisäpuolelle ja istuvan alas."
Sitten Jeesus nousi ja adventistit nousivat ja Jeesus "johti heidät ulos vähän matkaa". Jeesus sanoi: "odottakaa tässä, minä menen Isäni luo vastaanottamaan valtakunnan; pitäkää vaatteenne tahrattomina, ja hetken kuluttua minä palaan häistä ja vastaanotan teidät itselleni. Sitten pilvinen vaunu, jonka pyörät olivat kuin liekehtivä tuli, enkelien ympäröimänä, tuli siihen missä Jeesus oli. Hän astui vaunuihin ja kannettiin pyhimpään, missä Isä istui." (White Ellen. EARLY WRITINGS. http://www.ellenwhite.org osa Experience & Views)
Jeesus ja Jumala siis harhailivat ympäri huoneita, vaikka Raamattu sanoo, että he istuvat valtaistuimella. Muutenkin kuvauksesta tulee mieleen enemmän Aku Ankan seikkailut kuin Raamatulliset tapahtumat.
Ellenin mies James White kirjoittaa Ellenin esitelleen ensimmäisen näkynsä joulukuussa 1844, tällöin 60 milleriläistä tunnusti epäuskonsa ja he uskoivat siitä lähtien keskiyön huutoon ja suljettuun oveen (White James. A WORD TO THE "LITTLE FLOCK", s. 22) Adventistien johtavat hahmot, Ellen White (os Harmon), miehensä James White, Holt, Arnold, Bates ja muut, kirjoittivat 1844 lähtien suljetusta ovesta ja niinpä heitä alettiinkin kutsua nimellä Oven sulkijat. (Canright D.M. 1919. LIFE OF MRS. E.G. WHITE - HER CLAIMS REFUTED luku 7)
Ellen näki näkyjä ja opetti, että taivaan ovi oli suljettu (= Suljetun oven oppi). Se oli suljettu kaikilta ihmisiltä, olivatpa uskovia tai ei-uskovia, ja vain 22.10.1844 Millerin joukossa olleilla oli mahdollisuus vielä pelastua. Ja heistäkin vain niillä, jotka suostuivat uskomaan tuohon vuosilukuun sekä ottamaan vastaan Ellenin kautta tulleen uuden ilmoituksen. Niinpä Ellen ja muut uranuurtajat tekivät käännytystyötä ainoastaan noiden pettymyksessä mukana olleiden keskuudessa. Heitä käännytettiin Ellenin suljetun oven oppiin ja muihin erikoisoppeihin.
Adventistien mukaan ovi ensimmäisen ja toisen pyhäkön välillä sulkeutui, kun Jeesus 22.10.1844 meni pyhästä kaikkein pyhimpään taivaan temppelissä. Jeesus sulki oven perässään. (Canright D.M. 1919. LIFE OF MRS. E.G. WHITE - HER CLAIMS REFUTED luku 6 ja 7)
Raamatussa ei tällaisesta 1844 sulkeutuneesta ovesta puhuta, vaan pääsy taivaaseen on ollut avoin kaikille Jeesukseen uskoville keskeytymättä jo noin kaksituhatta vuotta. Kun Jeesus kuoli ristillä Jerusalemin temppelin esirippu Pyhän ja Kaikkein pyhimmän välillä repesi. Samalla kun Jeesus kuoli Hänen lihansa ”repesi”: "Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta.." (Heb 10:19-20) Tämä repeäminen oli merkki siitä, että vanha liitto loppui ja Jeesus meni esiripun taakse Kaikkein Pyhimpään. Jeesus on ovi taivaaseen: "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen" (Joh 10:9). Ovi valtaistuimelle on ollut ristiltä lähtien auki ja ainoa ovi, joka voi olla kiinni, on ihmisen oma sydämen ovi.
Ellen itse kirjoittaa 1846 helmikuussa 1845 tapahtuneesta näystään: "Kun olin Exeterissä, Mainessa, kokouksessa Israel Dammonin, Jamesin ja monen muun kanssa, monet heistä eivät uskoneet suljettuun oveen. Minä kärsin paljon kokouksen alussa. Epäusko näytti olevan joka puolella. Siellä oli sisar, jota kutsuttiin hyvin hengelliseksi. Hän oli matkustanut paljon ja ollut vahva saarnaaja suurimman osan kahdenkymmenen vuoden ajasta. Hän oli todella ollut oikea Israelin äiti. Mutta oli syntynyt erimielisyyttä suljetusta ovesta. Hän oli hyvin myötätuntoinen eikä voinut uskoa, että ovi oli kiinni (Minä en ollut tiennyt heidän erimielisyyksistään). Sisar Durben nousi puhumaan. Minä olin hyvin, hyvin surullinen. Pitkään sieluni näytti olevan suuressa hädässä ja kun hän puhui, minä putosin tuolilta lattialle. Silloin sain näyn, että Jeesus nousi välittäjän valtaistuimeltaan ja meni Pyhimpään Sulhasena ottamaan vastaan valtakuntansa. He olivat syvästi kiinnostuneet näystä. He kaikki sanoivat, että se oli heille täysin uutta. Herra teki töitä mahtavalla voimalla asettaessaan totuuden heidän sydämiinsä. Sisar Durben tiesi, mikä Herran voima oli, sillä hän oli tuntenut sen monet kerrat; ja pian sen jälkeen, kun minä olin pudonnut, hänet kaadettiin ja hän kaatui lattialle ja anoi itkien armoa Jumalalta. Kun tulin näystäni ulos, korviani tervehti sisar Durbenin laulu ja kovaääninen huuto. Useimmat heistä hyväksyivät näyn ja asettuivat kannattamaan suljettua ovea." Samassa kirjoituksessa Ellen kertoo, kuinka hän näkyineen käännytti epäilijöitä suljettuun oveen muuallakin. Exeterin tapahtumat Ellen kirjoitti alun perin kirjeenä 13.7.1847 Joseph Batesille. (Anderson Dirk 1999. WHITE OUT, s. 26-28. Ottanut lainauksen Manuscript Releases vol 5)
Ellen kirjoitti ”Minä näin, että mystiset merkit ja ihmeet ja väärät parannukset lisääntyisivät ja leviäisivät. Parannukset, jotka minulle näytettiin eivät olleet parannuksia virheestä totuuteen, vaan pahasta huonompaan, sillä ne, jotka todistavat muutosta sydämessään olivat vain kietoutuneet uskonnolliseen asuun, joka peitti syntisen sydämen pahuuden. Jotkut näyttivät todella kääntyneiltä, pettääkseen Jumalan kansaa; mutta jos heidän sydämensä nähtäisiin, ne olisivat yhtä mustat kuin aina. Saattava enkelini pyysi minua etsimään hengen tuskaa syntisten puolesta, kuten oli ennen. Minä katsoin, mutta en pystynyt näkemään sitä, sillä heidän pelastuksensa aika on ohi." (Martin Mark J. SEVENTH-DAY ADVENTISM AND THE WRITINGS OF ELLEN G. WHITE., luku 5; ottanut lainauksen Present Truth, s. 21-22, elokuu 1849)
Siis Ellen itse sanoi, että muut vain näyttivät kääntyneiltä, mutta eivät olleet, koska heidän pelastuksensa aika oli ohi!
John Megquier Mainesta kertoo "Me tunnemme hyvin näkijä Ellen G. Whiten opetukset, hänen ollessaan Mainen valtiossa. Lähes ensimmäiset näyt hän näki minun talossani Polandissa. Hän sanoi, että Jumala oli kertonut hänelle näyssä, että armon ovi oli suljettu eikä maailmalla enää ollut mahdollisuutta ja hän (Ellen) kertoisi, jos jollakulla on tahroja vaatteissaan; ja nuo tahrat olivat tulleet hänen näkyjensä kyseenalaistamisesta, olivatko ne Jumalasta vai eivät. Sitten Jumala näyttäisi hänelle näyn kautta, kuka oli kadotettu ja kuka pelastunut valtion eri osissa, sen mukaisesti miten he ottivat vastaan tai vastustivat hänen näkyjään." (Anderson Dirk 1999. WHITE OUT, s. 29. Ottanut lainauksen The Early Years, Vol 1)
"Valtaistuimen edessä näin Adventtikansan, kirkon ja maailman. Näin kaksi seuruetta, yhden kumartuneena valtaistuimen edessä, syvästi kiinnostuneena, kun taas toinen seisoi kiinnostumatta, ja välinpitämättömänä... Sitten Jeesus nousi ylös valtaistuimelta ja suurin osa kumartuneista nousi hänen kanssaan. En nähnyt yhtäkään valon sädettä lähtevän Jeesuksesta välinpitämättömiin joukkoihin sen jälkeen, kun hän nousi ja he jäivät täydelliseen pimeyteen... Sitten käännyin katsomaan joukkoa, joka yhä oli kumartuneena valtaistuimen edessä ja he eivät tienneet, että Jeesus oli lähtenyt siltä. Saatana ilmestyi valtaistuimelle yrittäen jatkaa Jumalan työtä. Minä näin heidän katsovan ylös valtaistuimeen ja rukoilevan, ´Isä, anna meille Henkesi´, silloin Saatana puhalsi heidän päälleen epäpyhän vaikutuksen; siinä oli valoa ja paljon voimaa, mutta ei suloista rakkautta, iloa eikä rauhaa. Saatanan tavoite oli pitää heidät petettyinä ja houkutella takaisin ja pettää Jumalan lapset” (White Ellen. EARLY WRITINGS osa Experience & Views)
Tämän mukaanhan Ellen itse oli rukoillut saatanaa yli kuukauden pettymyksen ja ensimmäisen näkynsä välillä. (White Ellen. EARLY WRITINGS osa Spiritual Gifts)
”..heillä ei ole tietoa tiestä kaikkein pyhimpään ja he eivät voi hyötyä Jeesuksen esirukouksista siellä. Samoin kuin juutalaiset, jotka uhrasivat hyödyttömiä uhreja, he uhraavat hyödyttömiä rukouksiaan huoneeseen, josta Jeesus on lähtenyt ja Saatana, tyytyväisenä harhauttamisesta, teeskentelee uskonnollista hahmoa ja johtaa näiden tunnustavien kristittyjen mielet itseensä, toimien voimallaan, merkeillään ja valheellisilla ihmeillään, sulkeakseen heidät ansaan” (White Ellen. EARLY WRITINGS osa Spiritual Gifts)
Ja mitäs kivaa Ellenillä on kerrottavaa vielä: ” ”Sitten minä näin Laodikealaiset (ensimmäisen päivän adventistit)… Uskaltavatko he myöntää, että ovi on suljettu? On synti Pyhää Henkeä vastaan katsoa Saatanan ansioksi se mikä kuuluu Jumalalle tai minkä Pyhä Henki on tehnyt. He sanoivat suljetun oven olevan paholaisesta ja tunnustavat näin omaa elämäänsä vastaan. He tulevat kuolemalla kuolemaan” (Shut Door Chronology, ottanut lainauksen Ms 11, 1850, pp. 3,4)
Ellen piti vielä vuonna 1850 kiinni shut doorista/suljetusta ovesta. Hän kirjoitti: ”Tämän päivän innostus ja väärät uudistukset eivät liikuta meitä, sillä me tiedämme, että talon Mestari nousi ylös 1844 ja sulki taivaallisen tabernaakkelin ensimmäisen asunnon oven; ja nyt me tietysti odotamme, että he menevät joukkoineen etsimään Herraa; mutta he eivät löydä häntä, hän on vetäytynyt heistä. Herra on näyttänyt minulle, että se voima, joka on heidän kanssaan, on pelkkää ihmisten vaikutusta eikä Jumalan voimaa." (Canright D.M. 1919. LIFE OF MRS. E.G. WHITE - HER CLAIMS REFUTED luku 7 – Ellenin kirjoitus Present Truth- lehdessä maaliskuun 1850 numerossa)
Ja vielä Ellen näki Camdenissa, New Yorkissa, 29.6.1851 näyn: "Sitten minä näin, että Jeesus rukoili vihollistensa puolesta; mutta se ei saa olla meille aiheena rukoukseen pahan maailman puolesta, jonka Jumala on hylännyt. Kun hän rukoili vihollistensa puolesta, heillä oli toivoa ja he voivat hyötyä hänen rukouksistaan ja myös pelastua hänen ollessaan välittäjänä koko maailmalle ulommassa asunnossa; mutta nyt hänen henkensä ja sympatiansa ovat vetäytyneet maailmasta; ja meidän sympatiamme täytyy olla Jeesuksen kanssa ja vetäytyneenä jumalattomista... Minä näin, että pahat eivät voi nyt hyötyä meidän rukouksistamme”(Canright D.M. 1919. LIFE OF MRS. E.G. WHITE - HER CLAIMS REFUTED luku 7)
Lopulta suljetun oven oppi oli käynyt hyvin epäsuosituksi ja monet adventistit tajusivat sen virheeksi ja luopuivat siitä. Vielä 1850 Whitet paukuttivat tätä oppia täysillä Jumalan viestinä. Lisäksi he olivat ennustaneet Jeesuksen tulevan takaisin vuonna 1851 ja heillä oli oltava 144000 seuraajaa sitä ennen ja heitä oli vasta muutamia satoja. Oliko ovi liian tiukasti kiinni? Itse asiassa vuonna 1848 sapatin pitäjiä oli alle 200. Vain alle kaksisataa! Siis enemmän kuin 143.800 puuttui.
Ellen Whiten mainetta suurena profeettana ja kirjailijana on romantisoitu ja paisuteltu adventistien keskuudessa, mutta tosiasia on, että aikanaan häntä pidettiin kansan keskuudessa omituisena fanaatikkona, jota piti varoa. Papit ja uskovat ihmiset sanoivat suoraan, ettei hän saanut näkyjään Jumalalta. Hänen oma minimaalinen joukkonsakin epäili hänen profeetallisia kykyjään. Jopa hänen miehensä James tiesi, etteivät näyt tulleet Jumalalta eikä hän suostunut Ellenin Jumalan nimissä antamiin määräyksiin omalla kohdallaan. James kyllä vakuutti muille ihmisille Ellenin näkyjen olevan Jumalalta, jotta sai vietyä omia suunnitelmiaan eteenpäin. James myös ohjaili Elleniä saamaan sopivia näkyjä. Suuri kirjailijahan Ellen ei ollut, vaan varasti muitten kirjoista tekstit ja käytti kirjoittajia apunaan.
Ellen ja joukkionsahan yritti hävittää kaikki suljetun oven kirjoituksensa, kun vuosi 1851 tuli ja meni eikä Jeesus tullutkaan – ja suljetun oven oppi näin ollen ollutkaan oikea. Ellen ja miehensä myös muuttivat toiselle paikkakunnalle saarnaamaan sapattia ja vaikenivat suljetusta ovesta. Mutta ainahan niitä vanhoja kirjoituksia jonkun hyllyistä löytyi ja suljettu ovi paljastui, jolloin piilottelun ja selittelyn kierre kiihtyi ja tuota kierrettähän adventistit ovat yhä jatkamassa. Ensin "Ellen ei sanonut", sitten "no sanoi, mutta ei tarkoittanut" jne. jne.
Ellen White ei katunut valheprofetioitansa, eikä tunnustanut saaneensa näkyjään demonilta eikä pyytänyt pettämiltään ihmisiltä anteeksi, vaan valehteli törkeästi:
"Uskoin veljieni ja sisarieni kanssa vuoden 1844 jälkeen, että syntisiä ei enää kääntyisi. Mutta minä en koskaan saanut näkyä, että syntisiä ei enää kääntyisi. Ja minä olen esteetön ja vapaa tuomaan julki, että kukaan ei koskaan ole kuullut minun sanovan tai lukenut minun kynästäni tiedotusta, joka oikeuttaa heidät syytöksiin, joita he ovat tehneet minua vastaan tässä asiassa.” (Martin Mark J. SEVENTH-DAY ADVENTISM AND THE WRITINGS OF ELLEN G. WHITE.) Tämä on suoraa valehtelua, koska Ellen sekä näki (vai valehteliko nähneensä) näkyjä suljetusta ovesta että saarnasi siitä seitsemän vuotta.
Elleniä vastaan puhuu Raamattu: "Mitä he ovat nähneet, on petosta, ja heidän ennustelunsa on valhetta, kun he sanovat: ´Näin sanoo herra´, vaikka Herra ei ole heitä lähettänyt, ja he muka odottavat, että hän toteuttaisi heidän sanansa. Ettekö ole petollisia näkyjä nähneet ja valhe-ennusteluja puhuneet, kun olette sanoneet: näin sanoo Herra´, vaikka minä en ole puhunut? Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Koska te olette puhuneet petosta ja nähneet valhenäkyjä, niin sentähden, katso, minä käyn teidän kimppuunne, sanoo Herra, Herra. Minun käteni on profeettoja vastaan, jotka petosnäkyjä näkevät ja valhetta ennustelevat. Ei pidä heidän oleman minun kansani yhteydessä, ei heitä kirjoiteta Israelin heimon kirjaan, eivätkä he tule Israelin maahan; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra, Herra." (Hes 13:6-9)
Tietenkään Jumala ei toiminut Ellenin valhe-ennustusten mukaan suljetun oven suhteen, vuoden 1851 suhteen eikä tule toimimaan koskaan myöhemminkään hänen ennustustensa mukaan sapatin, sunnuntain, iankaikkisen helvetin poiston, syntien saatanan päälle kärsittäväksi laittamisen eikä muun suhteen. Kaikki ovat petosnäkyjä ja valhetta.
Ellen Whiten sukulaiset ja perinnön haltijat keksivät kokopäivätyökseen White Estatessa eli säätiössä, joka säilyttää Ellenin kirjoituksia, profeettansa puolustamiseksi. Heidän leipänsähän on siitä kiinni, että Ellen saataisiin näytettyä puhtaana profeettana, jotta ihmiset ostaisivat Ellenin kirjoja ja hänen kirjoituksistaan yhä uudelleen ja uudelleen muokattuja uusia kirjoja. Näin raha ei lakkaa virtaamasta heidän kassaansa. Kaikkien pitää pelätä tuota väärää profeettaa ja olla tietoisia hänen kirjoituksistaan.
Toista sataa vuotta adventtikirkko pystyi piilottelemaan jäseniltään, että alkuvuosikymmenenä heidän uranuurtajansa olivat uskoneet, että muilta kuin heiltä ovi taivaaseen oli suljettu. Vielä tiukemmin he piilottivat sen tosiasian, että Ellen White todellakin näki näkyjä suljetusta ovesta ja saarnasi sitä. Mutta sittemmin ovat tulleet esiin vanhat kirjoitukset ja enää vain nettiä käyttämättömät vanhukset ja kehitysmaiden jäsenet voidaan pitää tietämättöminä, mitä todella tapahtui. Koska oikea totuus on netissä levällään ja kirjat kaikkien tilattavissa, niin täytyi masinoida adventistiyliopistot, White säätiö ja kaikki adventistien tutkimusseurat töihin, miten saada totuus selitettyä niinkuin sitä ei olisikaan. Niinkuin kaikki olisi kuten ennenkin.
Tuloksena: uranauurtajat kyllä sitä ja Ellen tätä, mutta he tarkoittivat niin ja näin...pahat ihmiset vain ottavat asioita irti asiayhteydestään ja oikeasti ne ovat niinkuin ennenkin....nuo pahat tai ymmärtämättömät ihmiset ottavat vain lauseen sieltä täältä ja kokonaisuus on niinkuin adventistijohtajat ovat aina sanoneet....silloin oli kyllä noin, mutta on tullut lisää valoa ja ymmärretään, että näin.... pahat ei-adventistit vain tulkitsevat Elleniä väärin….
Ja jos Elleniin on uskominen niin ovi on kiinni ellensapattia pitämättömiltä: "Tätä ovea ei avattu ennenkuin Jeesuksen välitys oli lopussa pyhän pyhäkön Pyhässä vuonna 1844. Sitten Jeesus nousi ylös ja sulki Pyhän oven ja avasi oven Kaikkein Pyhimpään ja meni toisen verhon sisäpuolelle, missä Hän nyt seisoo arkin äärellä ja johon Israelin usko nyt kurottautuu. Minä näin, että Jeesus oli sulkenut ´Pyhän´ oven ja ihminen ei sitä voi avata, ja että Hän oli avannut oven Kaikkein Pyhimpään ja ihminen ei voi sitä sulkea (Ilm. 3:7,8) ja että siitä lähtien kun Jeesus on avannut oven Kaikkein Pyhimpään, missä on arkki, käskyt ovat loistaneet Jumalan ihmisille ja heitä on koeteltu sapattikysymyksessä.” (White Ellen. EARLY WRITINGS osa Experience & Views)
Sapattikysymyksellä ja muilla väärillä profetioilla testaamista piti kestää 7 vuotta, jonka jälkeen Jeesuksen piti tulla 1851 takaisin hakemaan testin läpäisseen adventistilauman.
