Maailman ihmiset, sekä ei-uskovat että luopiot, kuvittelevat uskovien sisimmän samanlaiseksi kuin oman sisimpänsä ja pitävät uskovia ylpeinä ja tekopyhinä, jotka vain yrittävät väkisin vääntää uskonnollisuutta ja pidättäytyä synnistä. (Joh 15:17–16:3)
Pyhä Henki, joka on uskovassa ihmisessä, voi ilmaista
toisesta uskovasta asioita jossain määrin, mutta kokonaan uskovan ihmisen
tuntee vain Jumala. (1Joh 2:27)
Herran tunteminen on uskovan ihmisen ja Jumalan välistä intiimiä ja kokonaisvaltaista yhteyttä – siis molemminpuolista jatkuvaa monipuolista kanssakäymistä. Ihminen haluaa miellyttää Jumalaa ja haluaa tehdä Jumalan hänelle edeltä valmistamia tekoja. (Ef 2:10) Sellaista tuntemista ei ole uskoon tulemattomalla eikä luopiolla ja niinpä hänen Herran nimissä tekemänsä teotkin ovat hänen omiaan. Nuo teot saattavat parantaa hänen maallista elämäänsä, mutta taivaaseen hän ei niiden avulla pääse. (Mat 7:21–23, 25:11–12)
Jumala on kaiken hyvän antaja ja täällä maan päällä asuessa
kaikki ihmiset saavat Häneltä monenlaista hyvää. (Jaak 1:17, Mat 5:45). Tästä
uskomattomalle ihmiselle syntyy toive, että Jumala antaa hänelle hyvää kuoleman
jälkeenkin, vaikka hän ei suostu lähestymään Jumalaa täällä maan päällä, vaan
haluaa piilotella ja selitellä syntejään. Hän saattaa jossain määrin inhota jo
täällä maan päällä syntejään ja itseään, mutta jos hän ei käänny ja lähde
seuraamaan pysyvästi Jeesusta, Jumala antaa hänen kuoleman ja tuomion jälkeen
päästä lopullisesti olemaan oma itsensä ja erossa Jumalasta. Tuolloin kaikki
hyvä putoaa häneltä pois ja ikuisessa helvetissä on loppumattomasti vain
kärsimystä. Siellä hän inhoaa itseään ja muita ja muut inhoavat häntä. (Dan
12:2, Jes 66:24, Mat 25:46)
Raamatussa nimi kuvaa henkilöä, henkilön ominaisuuksia. Kun
Jumalan oma pääsee taivaaseen, Jeesus antaa hänelle valkoisen kiven, jossa on
hänelle uusi salainen nimi, joka kuvastaa hänen ja Jeesuksen välistä muilta salattua
yhteisyyttä. (
Vanhan liiton aikana sekä uskovat että ei-uskovat olivat
tuonelassa. Ei-uskovat kärsimyspuolella ja uskovat paratiisimaisessa Aabrahamin
helmassa. Jeesus puhui kahdesta siellä jo olleesta ihmisestä käyttäen uskovasta
hänen elämänsä aikaista nimeä Lasarus. Ei-uskovasta Hän sen sijaan käytti tuon
henkilön maan päällisen pääsynnin nimeä: rikas mies, joka kuvaa sitä, miten
omaisuus oli ollut hänellä tärkeintä. (Luuk 16:19–31)
Maan päälläkin saattaa ihmisen pääsynti näkyä hänen ulkonäössään
ja toiset haluavatkin sen näkyvän. Esimerkiksi rikollisjengin velanperijä
haluaakin näyttää pahalta, jotta pelkkä hänen ilmestymisensä ovelle saa ihmisen
pelästyneenä tottelemaan. Helvetissä ihmiset eivät ole senkään vertaa
persoonallisia kuin maan päällä, vaan he ovat massaa syntiensä mukaan:
murhaajat, ylpeät, epäuskoiset, varkaat, huorintekijät, valehtelijat… Noita
syntiluetteloita on pitkin Raamattua esimerkiksi 1Kor 6:9–10. Heillä on myös muita syntejä ja yhdelläkään heistä ei Jeesus ole ollut kuolinhetkellä Herrana.
Kukaan ei voi haluta itselleen tai rakkaalleen ikuisuutta
helvetissä. Helvetti ei ole ihana paikka eikä edes siedettävä. Niin inhottava
ja kauhea kuin helvetti on, niin inhottava ja kauhea on synti. Miten vältät
helvetin ja voit kertoa läheisillesikin, miten he sen välttäisivät:
http://uskonasioita.blogspot.com/2008/11/miten-voit-pelastua.html
Ps. Joku kysyi, että kun hän tarkoittaa, kokee ja tuntee jonkun asian hyväksi itselleen ja/tai toisille, niin eikö se silloin ole hyvä. Ihmisen omat tunteet ja järkeilyt (tai ison ihmisjoukonkin, jopa koko kansan) voivat olla täysin päinvastaisia kuin Jumalan tahto. Totuus löytyy Raamatusta.
Sananlaskut 14:12 Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti