Olkaa täydelliset

”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." (Mat 5:48)

Tuollaisen vaatimuksen Jeesus asetti kansalle, niin uskoville kuin uskomattomille. Miten voi perisyntinen olla täydellinen kuin Jumala, ei mitenkään. Hän ei pysty tekemään mitään niin hyviä tekoja, että se kumoaisi edes tuon perisyntisyyden ja lisäksi hän tekee jatkuvasti syntiä. Ja vaikka ihminen tekee hyviä tekoja tai yrittää välttää tiettyjä syntejä, ei se tee häntä synnittömäksi saati sitten täydelliseksi.

On ainoastaan yksi ihminen, joka syntyi synnittömänä ja eli sataprosenttisesti synnittömän elämän, oli täydellinen niin kuin taivaan Isä täydellinen on. Tämä henkilö on Jeesus Kristus. Niinpä Hän pystyi kärsimään syyttömänä ja sovittamaan kaikkien meidän pahojen ihmisten synnit ristillä, sijaiskärsijänä. Ja kuka ikinä tunnustaa ansaitsevansa helvetin ikuisen kärsimyksen syntiensä takia, pyytää syntejään anteeksi, pyytää Jeesusta pelastamaan itsensä taivaaseen ja lähtee seuraamaan Häntä maksoi mitä maksoi periaatteella, pelastuu taivaaseen.

Uskovan on tarkoitus seurata Jeesusta kaidalla tiellä ja olla tekemättä syntiä. Ja onnistuuko se? No ei. Hän ymmärtää kyllä huorinteon, varastamisen ym. kiusaukset kiusauksiksi eikä lankea niihin.  Mutta sitten asennetasolla saattaa katkeroitua, ylpistyä, olla epäuskoinen… Eli ei pysty olemaan täydellinen niin kuin taivaallinen isä täydellinen on!

Halvan armon saarnaajat esittävät teoriaansa, että armo kattaa kaiken ja uskova ei saa olla lakihenkinen. Armossa vaan! Sitten annetaan syntien muhia sisimmässä eikä niitä tunnusteta synneiksi ja korkeintaan yleisellä tasolla rukoillaan syntejä anteeksi. Onko tällainen uskova sitten täydellinen niin kuin taivaallinen isä on?  Ei ole. Ylpistynyt uskova luopuu mieluummin uskosta kuin tunnustaa ”salaisia” syntejään, hän ei pysty nöyrtymään. Vaikka toiset uskovat ja jopa ei-uskovat näkevät hänen syntinsä ja nuhtelevat häntä niistä, niin hän paaduttaa itsensä niin, että ei niitä itse näe. Hän hyökkää syyttämään toisia, varsinkin niitä, jotka ovat yrittäneet auttaa häntä ja nuhdelleet häntä synnistä, ja esiintyy itse oikeanlaisena uskovana. Toisaalta synti saattaa olla hänelle niin mieluinen, että hän haluaa selitellä sen hyväksi asiaksi, joka ei muka haittaa hänen Jumalasuhdettaan millään lailla. Hän esiintyy uskovana.

Uskovan on tunnustettava syntinsä synniksi. Kaikki synnit. Kun lipsahti vale suusta tai kun tuli mieleen jokin lapsuuden tapaus, josta on jäänyt katkeraksi jollekin. Synnit on tunnustettava ne huomatessaan ja vietävä ne ristille ja pyydettävä anteeksi. Ja tärkeää on uskoa itsensä sen jälkeen puhtaaksi! Jeesus kärsi jo tuon tunnustetun synnin eikä Jumala sitä enää muista. Maalliseen korvaukseen tai rangaistukseen siitä voi tietysti joutua: palauttamaan varastamansa tavaran, saamaan potkut töistä tai menemään vankilaan vaikka vuosiksi. Mutta silloin tuon rangaistuksensa kärsii Jumalan silmissä syyttömänä.

Uskova voi siis olla ”halvan armon” lavealla tiellä, suruton. Uskova voi myös olla perin lakihenkinen ja luoda erilaisia vaatimuksia itselleen ja muillekin, mitä muka on noudatettava: aamulla neljältä noustava polvirukoukseen tunniksi, pukeuduttava löysiin kaapuihin tai mitä nyt sitten keksiikään. Hän voi myös syyllistyä jonkun toisen lakihenkisistä neuvoista ja alkaa noudattaa niitä. Usein ollessaan tekemisissä jonkun synneistään parannuksen tekemättömän henkilön kanssa tulee itselle ahdistus. Varsinkin jos tuo henkilö on tunnettu uskovana tai kertoo itse olevansa uskossa. Silloin voi alkaa penkoa itsestään syntejä ja yrittää parantaa oloaan päättämällä muuttaa elämäänsä johonkin typerään kaavamaiseen uskonnollisesti hyvältä kuulostavaan suuntaan. Mutta ainoa apu tuollaisessa tilanteessa on miettiä milloin ahdistus alkoi, kenen kanssa oli silloin tekemisissä ja todeta sitten, että henkilö ei ollutkaan niin synnitön kuin luulin, ja viedä tuo väärä syyllistyminen Jeesuksen päälle ristille. Ja ah, kun paino putoaa harteilta ja elämä hymyilee.

Ainoa keino meillä uskovilla olla täydellinen, niin kuin meidän taivaallinen isämme täydellinen on, on tunnustaa syntimme synniksi ja pyytää niitä Jumalalta anteeksi. Kun tietyn synnin on vienyt ristille, tulee siihen liittyviä kiusauksia yleensä muutaman kerran, mutta kun ei niihin lankea, niin kiusaukset harvenevat. ”Mene, äläkä tästedes enää syntiä tee” (Joh 5:14, 8:11).

armo, Jeesus, kiusaus, laki, parannus, pelastuminen, synti,  syyllisyys, uskova